Kolumnit 2010

20.12.2010
Jouluevankeliumi kuuluu lasten joulujuhliin

13.12.2010
Järkeä ja tunnetta metropolipolitiikkaan

09.12.2010
Eroperheiden palveluiden kehittämiseen vauhtia

4 / 2010
Raideliikenne on ympäristön paras ystävä

08.12.2010
Työ ja perhe

08.12.2010
Helsingissä ponnistellaan palveluiden turvaamiseksi

07.12.2010
Hyvinvointiyhteiskuntaa pelastamassa

02.12.2010
Kaupungin budjettiin tuli lisärahaa perheiden palveluihin

15.11.2010
Koti Helsingissä ei saa olla liian kallis

12.11.2010
Valtuuston viisas päätös lisätä päivähoidon voimavaroja

11.11.2010
Kauppalehti / debatti: Työ ja perhe ovat "jokavanhemmanoikeus"

26.10.2010
Työ ja perhe ne yhteen sopii

18.10.2010
Munkinseudun kuulumisia

06.10.2010
Kohtaamisia Haagan markkinoilla

05.10.2010
Iloja ja murheita röntgenhoitajien koulutuspolulla

01.10.2010
Työ poliitikkona - unelma vai painajainen?

22.09.2010
Päin punaista hinnalla millä hyvänsä?

10.09.2010
Lapset tarvitsevat unta

13.08.2010
Päivähoitolain uudistamisesta päätettävä viimeistään syksyn budjettiriihessä

11.08.2010
Vanhuspalvelulaki edistämään ikäihmisten palveluiden laatua

09.08.2010
Helsinki luomun ja lähiruuan veturiksi

21.06.2010
Kiusaaminen kitkettävä jo päiväkodissa

16.06.2010
Jokanaisen ja -miehen joukkoliike Itämeren pelastamiseksi

14.06.2010
Asuntolainojen verovähennysoikeuden poisto iskisi kipeimmin kaupunkilaisperheisiin

11.06.2010
Paletti-kaupunkitapahtuma oli onnistunut

31.05.2010
Jokanaisen ja -miehen joukkoliike paremman ympäristön puolesta

29.04.2010
Sähköinen resepti ikäihmisten lääketurvallisuutta edistämään

15.04.2010
Työ ja perhe ovat "jokavanhemmanoikeus"

05.04.2010
Liikuntaläksyillä lapset liikkumaan ja leikkimään

26.03.2010
Varhaiskasvatuksen hallinto opetusministeriölle jo 2011

12.3.2010
Itämeri EU- ja ulkopolitiikan keskiöön

07.03.2010
Päivähoito osana opetustointa on lapsen etu

1.3.2010
Luetaan lapsille

11.2.2010
Lapset tarvitsevat aikuisten aikaa

25.01.20010
Kirjastot ovat sivistyksen ja lasten lukemisen kivijalka

22.01.20010
Lisää liikuntatunteja, liikettä ja leikkiä peruskouluun

 

Kolumnit 2010

Kolumnit 2009

Kolumnit 2008

Kolumnit 2007

Kolumnit 2006

Kolumnit 2005



14.06.2010 MunkinSeutu

Asuntolainojen verovähennysoikeuden poisto iskisi kipeimmin kaupunkilaisperheisiin

Valmisteilla oleva verouudistus ja talouden mittavat haasteet tekevät välttämättömäksi läpikäydä koko verojärjestelmämme ja siten myös verovähennykset. Erilaiset vähennykset nakertavat veropohjaa, mutta niillä on myös puolensa. Esimerkiksi kotitalousvähennyksellä on saatu valtion kassaan tuloa, joka muuten olisi jäänyt harmaan talouden piiriin.

Esille on nostettu jo usein aiemminkin esitetty ajatus leikata asuntolainojen verovähennysoikeutta. Valtiosihteeri Raimo Sailas on julkisesti pyytänyt, että poliitikot eivät heti ampuisi alas esitystä. Ymmärrän hyvin Sailasta, mutta silti on pakko sanoa, että esitys asuntolainojen verovähennyksen poistamisesta osuisi kipeimmin kaupunkilaisiin lapsiperheisiin. Esitystä on aivan mahdotonta kannattaa, koska se olisi mittava veronkiristys useille sadoille tuhansille perheille. Asuntopolitiikassa varsinainen ongelma on kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan puute, eikä korkojen verovähennysoikeus.  

Helsinkiläisten kannalta on aivan olennaista, ettei verouudistuksella tehdä asumista kohtuuttoman kalliiksi ja ettei julkisen talouden taantumasta nousemisessa verottajan käsi käy kohtuuttomasti kaupunkilaisten taskuilla. Erityisen tarkkaan on huolehdittava, että tavallisella palkansaajalla, eläkeläisellä ja opiskelijalla olisi mahdollisuus asua omassa kotikaupungissaan. Jo nyt asumisen kustannukset ovat pääkaupunkiseudulla tavallisen kaupunkilaisen sietokyvyn ylärajoilla.

Verotuksen uudistamisessa on myös otettava huomioon se, että suomalaisten on voitava luottaa asuntomarkkinoiden pelisääntöjen vakauteen ja pitkäjänteisyyteen. Verovähennysoikeuden rajaaminen olisi raju isku tavallisille pieni- ja keskituloisille asuntosäästäjille. Vähennyksen poistaminen johtaisi useiden kotitalouksien pitkäaikaisten suunnitelmien romahtamiseen ja monet taloudelliseen ahdinkoon. Tähän ei etenkään asuntojen kalleu­den kanssa kamppailevalla pääkaupunkiseudulla ole varaa.

Korkojen verovähennysoikeutta ei saa myöskään rajata ensiasunnon ostajiin tai esimerkiksi tietyn hintaisiin asuntoihin. Ei ole mitään perusteluja sille, miksi asunnonvaihtajia pitäisi rangaista. Verovähennysoikeuden rajaaminen ensiasuntoihin hankaloittaisi työvoiman liikkuvuutta ja heikentäisivät kohtuuttomasti kansalaisten elämäntilanteiden muutosten hallintaa. Tällaisessa rajauksessa unohdetaan elämän realiteetit: muutot töiden perässä, avioerot ja uusioperheet.

Korkovähennyksen leikkausajatus on epäsosiaalinen, koska sillä heikennet­täisiin aivan tavallisen lainarahoitusta tarvitsevan asuntosäästäjän asemaa. Korkovähennyksen leikkaus ei liikauttaisi niinkään hyvin varakkaita asunnonhankkijoita, jotka eivät lainarahoitusta tarvitse. Ilman korkojen verovähennysoikeutta asuntomarkkinoilla olisi pääosin vain varakkaita ihmisiä tai sijoittajia. Veronmaksajien laskelmat osoittavat, että korkovähennyksellä helpotetaan asuntomarkkinoilla heikoimman osapuolen asemaa suhteessa muihin asuntokauppaa käyviin.

Tällä hetkellä moni suomalainen haaveilee omasta asunnosta. Korkotuella on mittava merkitys tavalliselle asuntovelalliselle. On helppo olla samaa mieltä Veronmaksajien laskelmistaan tekemistä johtopäätöksistä: omistusasumisesta ei pidä tehdä vain varakkaiden etuoikeutta.

 

Sari Sarkomaa (kok)

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsen

Kaupunginvaltuutettu

www.sarisarkomaa.fi