Kolumnit 200722.12.2007 12.12.2007
30.11.2007
31.10.2007
29.8.2007
|
HS Mielipide, 22.12.2007 Menestyviä yliopistoja ei kehitetä osana valtionhallintoa
Yliopistolain uudistuksella on merkittäviä vaikutuksia
yliopistojen rahoitus- ja omistuspohjaan, kirjoittaa Sari Sarkomaa.
Yliopistolain uudistus on suurin yliopistoja koskeva uudistus sitten yliopistojen perustamisen. Tavoitteena on tehdä suomalaisista yliopistoista entistä laadukkaampia. Yksikään yliopisto ei jatka nykyisen muotoisena valtion tilivirastona, vaan yliopistojen taloudellista ja hallinnollista autonomiaa lisätään. Uudistuksen myötä neljäsosa valtion henkilöstöstä siirtyy talousarviotalouden ulkopuolelle, kun työnantaja tulevaisuudessa on yliopisto itse. Suomalaiset yliopistot kilpailevat rahoituksesta ja lahjakkuuksista entistä enemmän kansainvälisillä markkinoilla. Tosiasia on, etteivät niiden toimintaedellytykset ole samalla tasolla modernien eurooppalaisten tai yhdysvaltalaisten yliopistojen kanssa. Menestyviä yliopistoja ei kehitetä osana valtionhallintoa, vaan edistämällä yliopistojen opetusta, tutkimusta, innovaatiotoimintaa ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Uudistus on välttämätön, sillä muuten suomalaisten yliopistojen toimintaedellytykset taantuvat entisestään. Suomalainen innovaatioympäristö ei ole kyennyt reagoimaan riittävän nopeasti toimintaympäristön muutokseen. Yliopistojen oikeudellinen asema muuttuu itsenäisiksi oikeushenkilöiksi - joko yksityisoikeudelliseksi säätiöksi tai julkisoikeudelliseksi laitokseksi. Erityisen haasteellista on kehittää uusi julkisoikeudellisen laitoksen muoto, joka parhaiten palvelee yliopistoja. Säätiöpohjaisille yliopistoille on löydettävissä runsaasti esikuvia niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Tavoitteena on, että uusi hallintomalli rohkaisee myös yksityistä pääomaa yliopistojen taakse. Tästä huolimatta valtio ja muut julkiset rahoittajat vastaavat merkittäviltä osin yliopistojen toimintamenoista vastakin. Tässä vaiheessa valtio on sitoutunut pääkaupunkiseudulle syntyvän innovaatioyliopiston säätiön perustamiseen. Mahdollisuus muidenkin säätiöiden perustamiseen sisällytetään uuteen lakiin. Yliopistoilla on tulevaisuudessakin julkinen tehtävä. Valtion rahoitusta ohjataan uusilla järjestelmillä, joissa korostuu laatu vaikuttavuuden ja tuottavuuden rinnalla. Tämä on myös kansainvälisessä korkeakoulupoliittisessa keskustelussa hyväksytty tavoite. Erilaisten palvelutoimintojen toteuttaminen yliopistojen yhteisinä palveluina luo edellytyksiä siihen, että voimavaroja vapautuu opetukseen ja tutkimukseen. Uusi yliopistolaki on tarkoitus viedä eduskunnan käsittelyyn keväällä 2009. Sinivihreä hallitus sitoutui uudistuksen suuntaviivoihin ja innovaatioyliopiston perustamiseen iltakoulussaan marraskuussa. Hallituksen talouspoliittinen ministeriryhmä puolestaan päätti äskettäin linjoista, joita noudatetaan yliopistojen vakavaraisuuden turvaamisessa ja innovaatioyliopiston säätiön rahoituksessa. Päävastuu yliopistojen rahoituksesta säilyy valtiolla. On erittäin tärkeää, että talouspoliittinen ministerivaliokunta sitoutui lisäämään yliopistojen rahoitusta vuosittain vähintään kustannustason muutosta vastaavasti. Yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä vahvistetaan pääomittamisella, jotta yliopistojen maksukyky, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus turvataan. Pääomittamisen kautta yliopistot saavat kiinteistöihin sidottuja varoja oman päätäntävaltansa piiriin. Valtio varautuu rahoittamaan innovaatioyliopiston säätiötä 500 miljoonalla eurolla. Edellytyksenä on, että muut rahoittajatahot osoittavat säätiölle vähintään 200 miljoonaa euroa. Pääoma tuottaa vuosittain lisärahoitusta innovaatioyliopiston toimintaan. Yliopistolain uudistuksella on merkittäviä vaikutuksia yliopistojen rahoitus- ja omistuspohjaan, henkilöstön asemaan, johtamiskäytäntöihin ja ohjaukseen. Uudistuksen keskellä on syytä pitää mielessä sen perimmäinen tavoite: luoda suomalaisille yliopistoille nykyaikaiset toimintaedellytykset, joiden kautta perinteiset akateemiset tehtävät - yliopistojen sydän ja ydin eli opetus ja tutkimus - entisestään vahvistuvat. Yliopistolaitoksen kehittäminen ei ole hallinnollinen ja organisatorinen harjoitus. Tärkeänä lähtökohtana on, että yliopistot ovat uuden tiedon tuottamiseen keskittyviä yhteisöjä, joihin kuuluvat yliopiston opettajat, tutkijat, muu henkilökunta ja opiskelijat. Uudistus ei tuota tulosta, jos kaikki eivät ole valmistelussa mukana. On muistettava, että huipputuloksia syntyy vain luovissa työyhteisöissä. Sellaisia olemme tekemässä suomalaisista yliopistoista. Sari Sarkomaa opetusministeri |