Terveyden edistämisessä tekojen aika

Terveys nousee yhdeksi tärkeimmiksi asioiksi kaikissa arvoja mittaavissa tutkimuksissa. Tieteellinen tutkimus on tuottanut mittavasti tietoa elintavoista ja muista tekijöistä, joilla on merkitystä yksilö- ja väestötason terveyden edistämisessä. Moni sairaus ja ongelma olisi ehkäistävissä terveyden edistämisellä ja ennaltaehkäisevällä työllä – ja erityisesti vaikuttamalla ihmisten omaan käyttäytymiseen.

Lakeihimme sisältyy - jopa perustuslakiimme - terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn merkityksen korostaminen. Lähtökohdat ovat hyvät, mutta käytäntö toinen.

Tarve uudistaa hyvinvointipolitiikkaa terveyden edistämisen suuntaan on Suomessa tiedostettu, mutta teot ovat olleet osin jopa päinvastaisia.

Terveyden edistämisestä tinkiminen ja sairaus- sekä ongelmakeskeinen ajattelutapa on vaarassa johtaa noidankehän syntyyn, jossa hoitomenot kasvavat ja väestön terveydentila heikkenee.

Jo nyt yhteiskuntamme eri tasoilla voimavaroja käytetään terveyttä tukevan arjen rakentamisen sijasta yhä enemmän korjaaviin toimenpiteisiin. Hoidon tarpeen lisääntyminen ja siitä aiheutuvien kustannusten kasvu vievät ylivoimaisesti suurimman osan henkisistä ja taloudellisista voimavaroista. Ja hyvinvoinnin ennakoiva edistäminen käy vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi.

Kansallisesta terveysprojektista käyty keskustelu kuvaa tilannetta. Siinä pidettiin ikään kuin itsestään selvänä, että kansalaiset sairastavat yhä enenevässä määrin ja että uusia investointeja on tehtävä vain ja ainoastaan sairaanhoitoon. Leikkausjonojen purkaminen oli vain osa projektia mutta se on saanut päähuomion.

Huoli, että terveyden edistämisestä tingitään, nousi vahvasti esille myös vuoden 2005 terveysbarometrissa. Tänä vuonna terveysbarometrin viesti oli hienoisesti toinen: kunnissa on herätty siihen, että pitäisi alkaa tehdä terveyttä edistäviä toimia.

Kasvava joukko lapsia ja nuoria voi hyvin huonosti. Lastenpsykiatrian vuodeosastolle odottavia lapsia on lähes sata.

Suomalaiset ovat Euroopan kolmanneksi lihavin kansa. Naisista puolet ja miehistä yli puolet on ylipainoisia. 12-vuotiaista lapsista joka viides on ylipainoinen.

Kolmasosa yli 65-vuotiaista kärsii ajoittaisesta yksinäisyydestä ja heistä 40 000 on jatkuvasta yksinäisiä.

Joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee itsemurhan.

Alkoholi on joka kolmannen keski-iässä kuolleen miehen kuolinsyy.

Suomen väestöstä tupakoi päivittäin runsas viidennes.

Puhdas ympäristö ja puhdas juomavesi eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Tarvitaan kykyä nähdä ja rohkeutta tehdä uudistuksia

Meistä jokainen voi nostaa esille useita esimerkkejä. Esimerkkejä, jotka vakuuttavat meidät siitä, että meidän on uudelleen arvioitava perinteiset tavat hahmottaa ja toteuttaa hyvinvointipolitiikkaamme.

Oireiden hoidon lisäksi on pystyttävä pureutumaan terveysongelmien ja pahoinvointia aiheuttaviin syihin ja ennaltaehkäisemään niitä. Hyvinvointia ei siksi pidä tarkastella pelkästään sosiaali- ja terveyspolitiikkana. Siihen on otettava laajempi, ennakoiva näkökulma - onhan ihmisen hyvinvointikin fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Meidän on uudelta pohjalta mietittävä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat olennaisimmin ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Ja miten saisimme ihmiset toimimaan nykyistä paremmin oman, perheensä ja yhteisönsä hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tarvitsemme suunnitelmallista toimintaa, sellaista yhteiskuntapolitiikkaa, jolla pyrimme luomaan yksilölle mahdollisuuksia tehdä terveyttä edistäviä valintoja, huolehtia omasta ja elinympäristönsä terveydestä jo ennen mahdollisien ongelmien ja sairauksien syntyä.

On uskallettava kysyä, teemmekö oikeita asioita ja toimimmeko oikeilla painoarvoilla? Kyse ei välttämättä ole rahasta, vaan uudesta tavasta ajatella hyvinvointia. Ja toisaalta kyse on monta kertaa hyvin yksinkertaisista asioista, perusasioiden kuntoon laittamisesta.

On tiettyjä asioita joissa on erityisesti edettävä:

Seuraavan vaalikauden painopisteet:

1.) Peruspalvelut kuntoon

Heikko kuntatalous ja voimavarojen kohdentaminen toisaalle kuin aivan olennaisiin perusasioihin on johtamassa peruspalveluiden murenemiseen. Lasten ja nuorten palveluja koskevat selvitykset osoittavat, että näiden tärkeiden peruspalveluiden saatavuudessa on huomattavia kuntakohtaisia eroja ja että laatusuositukset eivät täyty.

Esimerkiksi koululaisten terveystarkastuksia laiminlyödään. Vain hieman yli puolet terveyskeskuksista teki laaja-alaiset koululaisten terveystarkastukset laatusuositusten mukaisesti.

On selvää, että perusasiat – hyvä hoitoon pääsy kaikille lapsista ikäihmisiin, omalääkäri ja oma terveydenhoitaja terveysasemalla, neuvola, kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto - on saatava kuntoon joka kunnassa. Ja painopiste on saatava perusterveydenhoitoon ja siellä ennakoivuuteen ja terveydenedistämiseen.

Peruspalveluita on kehitettävä siten, että siellä työskentelevät voivat käyttää asiantuntemustaan myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Kun peruspalvelut ovat kunnossa, pystytään jo alkumetreillä puuttumaan esimerkiksi lasten oireiluun. Ja ylipäätään puuttumaan terveyttä ja hyvinvointia heikentäviin tekijöihin.

2.) Lisää elämään vuosiin

Ikääntyvien ihmisten erityistarpeiden ja kokeneiden sukupolvien voimavarojen sekä osaamisen hyödyntäminen ovat tärkeä osa hyvinvoinnin edistämistä. Tavoitteena ei ole vain lisätä vuosia elämään, vaan elämää vuosiin.

Kotona asumisen on oltava aina ensisijainen vaihtoehto. Kenenkään ei pidä asua sairaalassa, se ei ole koti.

Eläkkeelle siirtyneille ja ikääntyville aikuisille tulisi vaivatta olla saatavilla tietoa ja tukea terveydentilastaan, asumisestaan ja omaa taloutta koskevista asioistaan: Oman terveydenhoitajan nimeäminen, terveysasemien osaamisen lisääminen ikäihmisten asioissa ja seniorineuvontapisteiden perustaminen.

Kotipalvelun kehittäminen ja ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat tärkeä tapa ehkäistä vanhusten syrjäytymistä ja yksinäisyyttä sekä mahdollistaa kotona asuminen. Samalla pystytään selvittämään palvelutarpeet.

Palveluiden takaamiseksi lailla on säädettävä niistä kriteereistä, joiden perusteella on oikeutettu kotisairaanhoitoon ja kotipalveluihin.. Ennaltaehkäisevät kotikäynnit on liitettävä osaksi kotipalveluja. Samalla palveluseteli on ulotettava myös kotisairaanhoitoon.

Ikäihmisten hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa on muutettava selkeästi kuntouttavammaksi.

3.) Ympäristö edistämään hyvinvointia

Ympäristö, asuntorakentaminen ja ympäristönsuunnittelu vaikuttavat merkittävästi ihmisten arkeen. Ympäristö voi siis monella tapaa estää tai edistää hyvinvointia.

Ympäristön esteettömyys palvelee kaikkien kansalaisten etua ja helpottaa asiointia. Varsinkin ikäihmisillä, mutta myös liikuntaesteisillä ja lastenvaunujen kanssa liikkuvilla, kotona selviytyminen edellyttää itsenäisyyttä ja omatoimisuutta tukevaa elinympäristöä (hissit, matalalattiat julkisiin kulkuneuvoihin). Esteettömyyden on tarkoitettava paitsi liikkumisen, myös palvelujen saannin, viranomaisasioinnin sekä sosiaalisten kontaktien esteettömyyttä.

Koulujen pihat on kuvaava esimerkki siitä, kuinka pienellä voi tehdä suurta. Koululainen viettää peruskoulun aikana noin 2000 tuntia välitunneilla eli enemmän kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa. Kuitenkin joka kolmas koulun piha on sellaisessa kunnossa, ettei se innosta liikkumaan. Koulupihojen kuntoon laittaminen olisi konkreettista ja todella kustannustehokasta terveyden edistämisestä. Lasten ja nuorten elinympäristö on kannustettava leikkimää ja liikkumaan.

Kaupunkia rakennettaessa on tärkeä huolehtia riittävistä viheralueista. Virkistyskäytön ohella viheralueet sitovat liikenteen melua ja kaupungin päästöjä. Ilmanlaadusta on huolehdittava tarkasti. Ja katupöly on otettava tosissaan.

4.) Aikuisten aikaa lapselle

Vanhemmat ovat vahvimmat vaikuttajat ja vastuunkantajat lasten elämästä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi puhua ilman, että puhutaan vanhemmista. Lasten hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti yksinkertaiset ja ajattomat perusseikat: aikuisten aika ja vuorovaikutus. Useat tutkimukset osoittavat, että lapset kaipaavat eniten vanhempien/aikuisten läsnäoloa. Kaikki toimenpiteet, joilla edistetään aikuisten aikaa lapsille, ovat tärkeitä. Uusia tapoja tukea vanhemmuutta on kehitettävä.

Tärkeä keino edistää perheiden hyvää arkea on edistää työ- ja perhe-elämän yhteen sovittamista. Siinä ei ole kyse vain pienten lasten vanhemmista, vaan ikääntyvästä läheisestä huolehtiminen on yhtä lailla tärkeää. Työelämän on joustettava ihmisen koko elämänkaari huomioiden.

Päiväkodeissa ja kouluissa ryhmäkokojen on oltava tarpeeksi pieniä, jotta opettajilla on aikaa jokaiselle lapselle.

5.) Oma vastuu paras vastuu

Terveyttä edistävät tehokkaimmin asiat, joihin voi itse vaikuttaa: riittävä lepo, terveellinen ruokavalio, liikunta, päihteiden käyttö, hyvät ihmissuhteet sekä mielekkääksi koettu työ ja toiminta.

On uskallettava kysyä, mitä yksilö voi tehdä itsensä hyväksi? Ottavatko/Pitäisikö yksilöiden ottaa enemmän vastuuta itsestään, perheestään ja lähiyhteisöstään?

Vastuunottoa omasta terveydestään onkin kaikin keinoin kannustettava. Ihminen itse kantaa vastuun omista päätöksistään ja viime kädessä toimii terveyttään edistävästi – tai sitä vastaan.

Päättäjien tehtävä on luoda olosuhteet ja mahdollisuudet "oikeille", terveyttä edistäville valinnoille. Voi vain kuvitella, kuinka paljon paremmin voisimme ja paljonko säästäisimme, jos ympäristö ja hyvinvointipalvelut olisivat rakennettu ohjaamaan kohti terveellisiä elämäntapoja ja valintoja.

A.) Alkoholi ja muut päihteet

Lisääntyvä päihteiden käyttö ja eurooppalaisittain poikkeuksellisen nuorella iällä aloitettu alkoholin humalakäyttö ovat merkittäviä riskejä. Alkoholiveron alennus, joka painottui väkeviin alkoholijuomiin, on osoittautunut melko nopeasti virheratkaisuksi. Korjausliike olisi tehtävä. Myös savukkeiden kulutuksen arvioidaan kasvavan. Erityisen huolestuttavaa on nuorten tupakoinnin lisääntymisen ja aloitusiän laskeminen jopa alle 10 vuoden ikään.

Tupakoinnin kokonaiskulutuksen hallitsemiseksi tupakkaveroa olisi nostettava. Myös päätökset savuttomista työpaikoista varmasti vähentävät tupakointia.

Erityisesti nuorten alkoholinkäyttöön ja tupakoimiseen on tartuttava ennaltaehkäisevästi erityisesti vanhempien taholta mutta myös koulujen rooli on tässä keskeinen.

Liian usein unohdamme, että alkoholin käyttö ei kuulu alle 18-vuotiaille. Se on lainvastaista ja se haittaa lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä, aivojen kehitystä. Alkoholi on vaarallista myös koulunkäynnille ja johtaa helposti syrjäytymiseen ja jopa rikollisuuteen. Kaikesta tästä huolimatta me vanhemmat katsomme nuorten humalahakuista juomista ympäristössämme. On hyvä joskus pohtia, miksi? Ja sitä kenen vastuulla ne ympäripäissään törttöilevät nuoret siellä kaupungilla ovat?

B.) Oikea ruokavalio ja riittävästi liikuntaa

Lasten ja nuorten ruokailutottumukset ovat liukuneet vuosi vuodelta yhä huonompaan suuntaan. Makeisten ja sokeristen virvoitusjuomien kasvanut kulutus näkyy hampaiden heikentyneenä kuntona ja ylipainona. Voimavarat liikalihavuuden estämiseksi on suunnattava erityisesti nuorison terveysvalistuksen lisäämiseen ja kouluterveydenhuollon kehittämiseen. Ratkaisevat tekijät ruokavalion suhteen ovat kotona opitut ruokailutottumukset ja elämäntavat. Kodilla ja vanhemmilla on päävastuu lastensa ruokailutottumuksista.

Suotavaa olisi, että myös me vanhemmat tarkkailisimme nykyistä enemmän, mitä laitamme suuhun ja kuinka paljon liikumme. Painonnousua ehkäisevien elämäntapojen tukeminen on oltava yhteinen tavoitteemme: päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, terveydenhuollossa.

C.) Kela-korvaus

Yhteiskunnan kannattaa kannustaa taloudellisin keinoin ottamaan vastuuta omasta terveydestään. On harmillista, että nekin keinot, joita tällä hetkellä on, ovat rapautumassa.

Ikävä esimerkki on Kela-korvaus, jonka tason on annettu romahtaa. Kela-korvauksen nosto olisi tärkeää ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja edullinen tapa hoitaa osa terveydenhuoltopalveluiden tarpeesta. Erityisen tärkeää suunterveydenhuollossa hoitotakuun toteutumiseksi.

Pienuudestaan huolimatta Kela-korvaus on kannustanut ihmisiä ottamaan vastuuta omasta terveydestään. Eniten korvauksia maksetaan naisten gynekologikäynneistä ja Suomi onkin kärkimaita kohtu- ja rintasyövän varhaisessa toteamisessa. Kela-korvauksien nosto on pieni, mutta välttämätön askel, joka on viipymättä otettava välttämättömällä terveyspolitiikan uudistamistiellä.

6.) Yhteisöllisyydestä voimavara

On olennaista miettiä, mitä ennakoivaa kansalaisyhteisö voi tehdä? Miten ihmiset saadaan toimimaan lähiyhteisöissä toistensa ja itsensä sekä ympäristön hyväksi? Miten luodaan uutta yhteisöllisyyttä erityisesti kasvukeskuksiin ja kaupunkeihin? Viranomainen ei saa olla lähin omainen eikä vastuuta saa ulkoistaa.

Vapaaehtoistyön ja kansalaisjärjestöjen merkitys on hyvinvoinnin turvaamisessa ja ennaltaehkäisevässä työssä mittaamattoman suuri. Kolmassektori on kiinni ihmisten arjessa. Järjestöt antavat sisältöä elämään, parantavat elämänlaatua, tarjoavat vertaistukea, sosiaalista vuorovaikutusta, yhdessäoloa ja harrastusmahdollisuuksia. Yhtä lailla on tärkeää, että ihmiset voivat vapaasti kokoontua yhteen yhteisen asian ja tavoitteen puolesta.

Esimerkiksi vanhus- ja eläkeläisjärjestöjen toiminta lisää olennaisesti mahdollisuuksia tavata ihmisiä ja osallistua oman elinympäristönsä suunnitteluun. Eri vapaaehtoisjärjestöt täydentävät merkittävällä tavalla palvelukeskusten toimintaa tekemällä ns. ystävän palvelua ja vahvistavat näin yhteisöllisyyttä. Päiväkotien ja koulujen vanhempaintoiminnalla voidaan luoda aikuisten verkostoja lasten kasvun tueksi ja vahvistaa ohentunutta yhteisöllisyyttä.

Järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava määrittelemällä niiden yleishyödyllisyys verotuksen kannalta yksiselitteisellä tavalla. Yritysten vanhustyötä tekeville järjestöille antamat avustukset olisi muutettava tiettyyn rajaan saakka verovähennyskelpoisiksi. Samoin kansalaisjärjestöjen voimavaroja on lisättävä.

Hyvinvointikeskustelussa on liikaa juututtu ajattelemaan, että pelkästään julkiset palvelut luovat hyvinvointia. Ja että hyvinvointia voidaan toteuttaa ainoastaan säätämällä uusia lakeja ja ulottamalla viranomaisvastuu kaikkiin elämän eri tilanteisiin.

Tosiasiassa lähiyhteisöillä, järjestöillä ja yksityisellä sektorilla on huomattava merkitys elämänlaatuun. Hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa eri tahojen on tehtävä yhteistyötä.

Suomessa on erinomaisia esimerkkejä siitä, miten julkiset ja yksityiset palvelut sekä kolmassektori täydentävät toisiaan. Moniko tulee edes ajatelleeksi, että vaikkapa erinomainen apteekkijärjestelmämme tai merkittävä osa työterveyshuollostamme toimivat yksityiseltä pohjalta? Ennakoivan hyvinvointipolitiikan tuleekin lähteä siitä, miten kansalaiset saavat enemmän ja parempia palveluita kustannustehokkaasti. Eikä ensisijaisesti siitä, kuka nämä palvelut tuottaa.

7.) Terveyttä edistävä apteekki

Lääkehoidon merkitys kasvaa ihmisten terveyden ja toimintakyvyn kannalta jatkuvasti. Siksi apteekin rooli on entistäkin tärkeämpi. Apteekki on peruspalvelu, joka kuluu jokaiselle. Koko maan kattavalla lääkejakelulla turvataan myös laadukas lääkeinformaatio sekä lääkitys. Apteekkien roolia on kasvatettava lääkeneuvonnassa ja terveyskasvatuksessa. Terveyshyötyjen lisäksi tehokas lääkehoito tuottaa myös kustannussäästöjä.

Koko väestön tarkoituksenmukaisessa lääkehoidossa ja lääkekustannusten kontrolloimisessa olennaista ovat hoitokäytännöt ja terveydenhuollon ammattilaisten hyvä ammattitaito. Vanhusväestön lääkityksen haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan lisää geriatrista koulutusta sekä lääkäreille että sairaanhoitajille. On päästävä pois alilääkityksen, päällekkäisten ja liian isojen lääkeannostusten aiheuttamista toimintakyvyn ja hyvinvoinnin heikkenemisistä.

Annosjakelu ja lääkehoidon kokonaisarviointi on saatava käyttöön jokaiselle niitä tarvitsevalle.

Apteekkien taloudelliset toimintamahdollisuudet ja toiminnan kehittämismahdollisuuksien turvaaminen ovat osa terveydenedistämistä ja terveydenhuollon kehittämistä. Niin on myös lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen ja selkiyttäminen. Niin, että ihmiset saavat ajoissa tarvitsemansa lääkkeet.

8.) Terveyspolitiikka osaksi

Jotta päätöksenteon seurauksia osattaisiin arvioida, tarvitaan nykyistä enemmän tutkittua tietoa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Terveysvaikutusten arviointi pitäisi olla käytäntö ja vaade yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ja tasoilla - yhtälailla kuin ympäristö- tai taloudellisten vaikutusten arviointi. On mietittävä kokonaisuutta – ihmistä – ei pelkkiä hallinnonalan budjettikohtaisia tarkasteluja.

9.) Terveyden edistämisen ja ennakoivan hyvinvoinnin politiikkaohjelma

Seuraavan hallituksen on valittava yhdeksi politiikkaohjelmakseen terveyden edistämisen ja ennakoivan hyvinvoinnin politiikkaohjelman.

Politiikka ohjemaan on sisällytettävä eri ministeriöiden toimialoihin kuuluvat toimenpiteet, hankkeet ja määrärahat, joilla edistetään kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ja vahvistetaan kansalaisten omaa vastuuta hyvinvoinnistaan. Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tavoitteena olisi ennaltaehkäistä ja vähentää terveydenhuollon kasvavia kustannuksia ja niiden painottumista raskaaseen erikoissairaanhoitoon.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä pahoinvoinnin kasvun katkaisemiseksi tarvitaan konkreettisia, mitattavia ja rohkeitakin tavoitteita: jokaiselle vastasyntyneelle on taattava neuvola, joka on laatusuosituksen mukainen. Ikäihmisten itsemurhien määrä on vähintään puolitettava seuraavalla vaalikaudella. Vähintään tämä viimeinen saa kaikki toimijat heräämään ja toivottavasti myös toimimaan.

Lopetus

Terveyteen on maltettava panostaa. Yhteiskuntaamme leimaa vahvasti lyhytjänteisyys ja jopa lyhytnäköisyys. Vallalla on liiaksi periaate, että kaikki hyöty on saatava tässä ja nyt. Tiukan paikan tullen terveydenedistämisestä säästetään aivan liian usein.

Ennaltaehkäisy on ihmisten ja myös talouden kannalta aina parempi vaihtoehto. Se on myös paras tapa pureutua terveyseroihin, koska elintavat vaikuttavat merkittävästi enemmän ihmisen hyvinvointiin kuin varsinaiset terveyspalvelut.

Terveyden edistäminen pitää laittaa etusijalle. Vaikka terveyden edistämisen tärkeyteen ja ennakoivaan hyvinvointiin on herätty, vasta seuraavalla vaalikaudella ratkaistaan, miten terveyden edistäminen niin valtiontasolla kuin kunnissa todella saadaan käyntiin.

Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta tärkeintä on, että lapsemme ja nuoremme ovat terveitä, työssäkäyvät työkykyisiä ja että ikäihmisemme pystyvät mahdollisimman pitkään toimimaan itsenäisesti.

Ennakoivan hyvinvointipolitiikan aika on nyt – huomenna olemme jo myöhässä!