Hyvät kuulijat,

Maailman terveysjärjestö WHO:n Koululaistutkimusten mukaan oppilaat pitivät koulunkäyntiä hyödyllisenä ja katsoivat, että koulussa oppii paljon. PISA-tutkimus kertoo, että oppilaat pärjäävät koulussa hyvin, kuitenkin kouluviihtyvyydessä suomalaislapset ja – nuoret sijoittuvat Euroopan maiden joukossa alimmalle sijalle.

WHO:n Koululaistutkimusta on kritisoitu siitä, että tutkimuksessa kouluviihtyvyyttä on selvitetty vain yhdellä kysymyksellä. Liiallisia yleistyksiä yhden kysymyksen perusteella tulee välttää. Toisaalta edellinen WHO:n Koululaistutkimus ja muut tutkimukset ovat antaneet samansuuntaisia viitteitä suomalaisten oppilaiden kouluviihtyvyydestä, joten jotakin tutkimukset kertovat suomalaisesta koulusta ja oppilaiden viihtymisestä. Aiheesta on joka tapauksessa tärkeä keskustella. Kouluyhteisö ei koskaan ole valmis.

Kouluviihtyvyydestä saatuun kuvaan vaikuttaa se, miten kyseinen käsite määritellään ja miten asiaa kysytään. Erilaiset tavat kysyä tuottavat erilaisia vastauksia ja kuvaavat oppilaiden koulusuhteen erilaisia puolia. On selvää, että koulussa elävät rinnakkain monenlaiset kokemukset. Samat nuoret saattavat pitää koulua kivana ja toisaalla verrata sitä vankilaan.

Huomioon on otettava myös se, että suomalaisten lasten ja nuorten puhetyyliin tai kulttuuriin ei kuulu se, että koulussa sanotaan olevan kivaa. Nuorten kuuluu ilmaista tyytymättömyyttään, varsinkin aikuisten pystyttämiä instituutioita ja perinteitä kohtaan.

Meillä on myös vahva perinne siitä, että työn pitää olla totista raatamista ja että viihtymisestä puhuminen on jotenkin pinnallista. Koulunkäynti on lapsen työtä ja siksi se ei ole leikin asia. On aivan oikein rajoittaa lasten elämyshakuisuutta sekä ohjata heitä pitkäjännitteisyyteen ja sietämään elämän arkisuutta. Silti yhtä lailla on tärkeää, että he oppisivat nauttimaan arjen pienistä iloista ja arvostamaan heille itsestään selviä asioita. Globaalisti oppivelvollisuus on harvojen oikeus.

Hyvät kuulijat,

Suomen Vanhempainliiton keskeinen tavoite on olla mukana kehittämässä koulua ja oppimisympäristöjä niin, että jokainen koulu on hyvä koulu ja että koulussa viihdytään. Jo lähes sata vuotta toimineeseen Suomen Vanhempainliittoon kuuluu jäsenenä pääasiassa peruskoulun yhteydessä toimivia vanhempainyhdistyksiä.

Kun puhutaan lapsista ja nuorista, heidän hyvinvoinnistaan, on aina muistettava vanhemmat. Vanhemmat ovat lapsen elämän vahvimmat vastuunkantajat. Kun kotona asiat ovat hyvin, heijastuu se myös lasten ja nuorten koulunkäyntiin.

Vanhempien ja kodin käytännöillä on suuri vaikutus lapsen hyvinvointiin. Kun mennään ajoissa nukkumaan ja herätään oikeaan aikaan, ehditään kouluun, eikä tunneilla väsytä. Ja jotta jaksaa koko koulupäivän, on syötävä kunnon aamupala ja päivän aikana kouluruokaa. Näistä aivan pienistä seikoista muodostuu perusta hyvälle koulupäivälle.

Vanhemmuudesta käydään monenlaista keskustelua. Onko vanhemmuus nykyaikana hukassa? Millainen on hyvä vanhempi? Onneksi suurin osa perheistä ja lapsista voi ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja vanhemmat ovat hyvin välittäviä.

Vanhemmuus on kuitenkin vuosien varrella muuttunut monin tavoin ja sitä kohtaavat monet haasteet. Perherakenteet ja ympäröivät olosuhteet, varsinkin työelämän muutokset, vaikuttavat mahdollisuuksiin toimia vanhempana. Myös perheen, suvun ja yhteisön vaikutus on heikentynyt ja sosiaaliset paineet kohdistuvat kouluihin.

On tärkeää, että koulu ottaa vastaan nämä haasteet. Ensisijainen kasvatusvastuu on kuitenkin aina vanhemmilla. Olen Suomen Vanhempainliiton toiminnassa kokenut välittävän vanhemmuuden, yhteisvastuullisuuden ja yhteisöllisyyden edelleen olevan elossa. Niiden vahvistaminen ei ole helppoa, mutta erilaisten toimijoiden yhteistyöllä se on mahdollista. Ja tätä työtä kodin ja koulun yhteistyö ja vanhempaintoiminta parhaimmillaan juuri on.

Hyvät kuulijat,

Toimiva koulun ja kodin välinen yhteistyö on tärkeä tuki koulutiellä. Yksilöllistyvä ja oppilaan tarpeista lähtevä opetus edellyttää entistä enemmän vuoropuhelua vanhempien ja opettajien kesken. Yhteistyö auttaa vanhempia tukemaan lastensa oppimista ja koulunkäyntiä. Kotien koulumyönteisyys vaikuttaa merkittävästi lapsen suhtautumiseen kouluun, kouluviihtyvyyteen ja koulumenestykseen. Samoin kokemukset koulun ongelmatilanteiden, kuten koulukiusaamistapausten ratkaisemisesta, osoittavat vanhempien mukanaolon tärkeyden.

Hyvä kodin ja koulun yhteistyö on jokaisen oppilaan oikeus sekä vanhempien ja opettajien velvollisuus. Kodin ja koulun yhteistyö on ensimmäistä kertaa kirjattu laajasti opetussuunnitelman perusteisiin. Vanhempien ja opettajien väliseen vuoropuheluun panostaminen edellyttää myös riittäviä perusopetuksen voimavaroja.

Vanhempainyhdistykset tekevät tärkeää työtä, jolla pyritään vaikuttamaan koulussa viihtymiseen. Yhdistykset ovat voimavara, jota voisi nykyistä enemmän hyödyntää koko kouluyhteisön hyväksi.

Koulujen vanhempaintoiminnalla voidaan luoda aikuisten verkostoja lasten kasvun tueksi ja vahvistaa ohentunutta yhteisöllisyyttä. Vanhempien ja opettajien yhteistä ääntä tarvitaan, jotta se kuuluu myös päättäjien korviin. Tässä opettajat ja vanhemmat ovat yhteisellä asialla lasten ja nuorten hyväksi.

Hyvät kuulijat,

Kouluviihtyvyys muodostuu monista asioista ja siksi sitä pitääkin tarkastella useista näkökulmista.

Koulututkimukset ovat osoittaneet, että koulussa viihtyminen vähenee selvästi iän myötä: innokkaiden lasten koulunkäyntimotivaatio hiipuu vähitellen. Erityisesti tyytyväisyyden opetukseen ja tuntityöskentelyyn ja sekä suhteen opettajaan on todettu heikkenevän kouluvuosien aikana. Tämä on varmasti pohtimisen arvoinen asia. Mihin katoaa se ekaluokkalaisen into? (Vanhempainliiton toiminnassa yksi painopiste tänä vuonna on huomion kiinnittäminen peruskoulun 7.-9. -luokkalaisten ja peruskoulunsa päättäneiden nuorten syrjäytymisen riskitekijöihin.)

Koulun tiukat aikataulut ja kiire vähentävät viihtyvyyttä. Monissa kouluissa on edelleen perinteinen koulupäivän rakenne. Tämä tarkoittaa, että oppiaineet vaihtuvat 45 minuutin välein ja välitunnit ja ruokatauot ovat Suomessa lyhyitä monen muuhun maahan verrattuna.

Tulisiko koulupäivän rakennetta miettiä uudelleen oppilas- ja oppimislähtöisemmin? Minkälainen koulupäivän rakenne olisi paras oppimisen kannalta entä oppilaiden jaksamisen kannalta? Mihin aikaan koulupäivän tulisi alkaa aamuisin alkaa?

Fyysinen kouluympäristö eli millaiset ovat esimerkiksi luokkatilat, vaikuttaa kouluviihtyvyyteen. Lasten ja nuorten liikunnan sekä viihtyvyyden lisäämiseksi aivan erityinen huomio on kiinnitettävä koulujen pihojen kuntoon. Koululainen viettää peruskoulun aikana noin 2000 tuntia välitunneilla eli enemmän kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa. Jopa kolmannes koulujen pihoista on kuitenkin tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, etteivät ne innosta lapsia leikkimään ja liikkumaan. (On tärkeää, että kaikki koululaiset voivat välitunnilla myös rentoutua: liikkua, leikkiä, telmiä ja elämöidä!)

Paikallaan olo ja keskittyminen oppitunneilla ovat monelle lapselle helpompaa, jos välitunnilla on saanut liikkua ja purkaa energiaansa kunnolla. Ja liikunta virkistää nuukahtanuttakin nuorta. Koulupihojen kuntoon laittaminen on konkreettinen ja suunnattoman kustannustehokas toimi kouluviihtyvyyden edistämiseksi.

Oppilaan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on yksi kehittämisalue, jolla mahdollisesti voidaan lisätä kouluviihtyvyyttä. Kouluyhteisöä on pyritty kehittämään entistä oppilaskeskeisempään suuntaan, oppilaan aktiiviseen rooliin oppimisprosessissa ja sitä tukeviin työskentelytapoihin. Tästä huolimatta on hyvä pohtia, voivatko lapset vaikuttaa omaan koulunkäyntiinsä tarpeeksi. Ainakin kouluviihtyvyyttä sivuavat tutkimukset näkevät vaikuttamismahdollisuudet yhtenä kouluviihtyvyyttä lisäävänä tekijänä.

Myös vanhempainyhdistykset voivat vaikuttaa lasten mahdollisuuksiin toteuttaa itseään koulussa ottamalla heidät mukaan vanhempainyhdistystoimintaan.

Lasten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ei tietenkään tarkoita opettajien ja muiden kasvattajien auktoriteetin menettämistä. Rajojen asettaminen eli vanhanaikaisesti sanottuna kuri on tärkeä osoitus välittämisestä ja pyrkimyksestä vaalia hyvää koulun henkeä.

Jokaisen oppilaan tulisi voida tuntea kuuluvansa kouluyhteisöön, tulla siellä kuulluksi ja arvostetuksi sekä oikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Erilaisten oppimistyylien huomioon ottaminen koulutyössä on iso haaste. Samoin oppimisen arviointi niin, että jokainen voisi saada myös myönteistä palautetta ja kokea onnistumisen tunteita koulussa.

Hyvät kuulijat,

Uudesta Pisa-tutkimuksesta saaduista tuloksista on syytä olla ylpeitä. Suomalaisessa peruskoulussa on tänäkin päivänä hyvät opettajat ja hyvät oppimistulokset. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole koko totuus.

Luokkakokojen kasvaessa opettajalla on entistä vähemmän aikaa yksittäiselle lapselle. Suurin syy koulujen ongelmiin onkin, että opettajilla ei ole riittävästi aikaa oppilaille. Kiire piinaa niin opettajia kuin oppilaitakin. Perusopetuksen laadun turvaamiseksi liian suuret luokkakoot on saatava kuriin. Tuttu ja turvallinen opettaja on kouluviihtyvyyden selkäranka.

Tilannetta vaikeuttaa se, että kuntatalous näyttää edelleen kiristyvän ja ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvien säästöjen ohjaamisesta opetuksen kehittämiseen ja laatuun ollaan luopumassa.

On tärkeää, että kouluille ja opetukselle turvataan riittävät voimavarat. Opettajien perusteettomista pätkätyösuhteista on päästävä eroon. Vain kohtuullisen kokoisissa luokissa pätevien ja vakinaisten opettajien johdolla ja hyvässä työilmapiirissä voidaan kestävästi rakentaa tämän maan tulevaisuutta.

Voimavaroja on kohdennettava niin pienempiin opetusryhmiin, erityis- ja tukiopetukseen, oppilaan ohjaukseen, opetusvälineresursseihin, opettajien täydennyskoulutukseen, opettajien työolosuhteiden parantamiseen kuin kodin ja koulun välisen yhteistyön kehittämiseen.

Koulun voimavarat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten lapset koulussa voivat. Ja miten opettajat jaksavat ja onnistuvat työssään. Opettajien hyvinvointi heijastuu oppilaiden hyvinvointiin, viihtymiseen ja oppimiseen. Kun opettaja voi hyvin, myös oppilaat voivat paremmin. Opettaja luo oppitunnin tunnetilan. Oppilaat viihtyvät luokassa, jossa on työskentelyrauha ja heidän mielestään hyvä opettaja saa järjestyksen luokkaan.

Meidän on otettava vakavasti lasten ja nuorten viihtymättömyydestä ja pahoinvoinnista kertovat viestit. Koulunkäynnistä pitää myös nauttia. Koulussa viihtyminen on tärkeää oppimistulosten ja jatko-opintohalukkuuden kannalta. Peruskoulussa tehdään Suomen tulevaisuus, "se paljon puhuttu" kilpailukyky ja hyvinvoinnin edellytykset.