Yksipuoliset kielivalinnat ovat vakava uhka Suomen kilpailukyvylle kansainvälistyvässä maailmassa. Kyse on myös merkittävästä koulutuksen epätasa-arvoistumisesta. Englannin asema ensimmäisenä A-kielenä on vahvistunut vuosi vuodelta. Tämä taasen on näkynyt ruotsin, saksan ja ranskan kielten tarjonnan lakkauttamispäätöksissä.  Jotta pystyisimme työskentelemään eri maissa ja ymmärtämään vieraita kulttuureja, on meidän osattava myös muita vieraita kieliä kuin englantia.

Opiskelijamäärien vähenemisen lisäksi kieltenopiskelu keskittyy yhä enemmän taajamiin ja suuriin kaupunkeihin. Ensimmäisen A-kielen voi valita viiden kielen vaihtoehdoista enää vain kahdessa kunnassa: Helsingissä ja Lahdessa. Koulutuksellinen tasa-arvo kieltenopiskelussa onkin heikentynyt merkittävästi 2000-luvulla.

Vuonna 2002 vapaaehtoisen A-kielen tuntimäärää lisättiin. Tällä haluttiin monipuolistaa koulujen kieliohjelmaa. Tulokset eivät kuitenkaan ole vastanneet odotuksia. Kielten opiskelussa kysymys onkin myös siitä, millaisen painoarvon kielten opiskelu paikallisen päätöksenteon arvovalinnoissa saa ja miten tämä näkyy koulutuksen järjestäjien kielivalikoiman monipuolisuudessa. Perheissä vanhemmilla ja koulun arjessa opettajalla on suuri vaikutus siinä, millainen asenne ja motivaatio lapselle kehittyy vieraiden kielten ja kulttuurin opiskelua kohtaan.

Monipuolisten kieliohjelmien edistäminen on kirjattu hallitusohjelmassa perusopetuksen tavoitteisiin. Hallituksen pyrkimyksenä on lisätä harvinaisen vieraan kielen opetuksen kiinnostavuutta koulujen kerhotoiminnan kautta sekä kehittää koulujen, kulttuurikeskusten ja järjestöjen välistä yhteistyötä.  Kielivarannon kannalta on tärkeää edistää myös maahanmuuttajien äidinkielen sekä suomen tai ruotsin kielen taitoa osana kotouttamista. Samalla on tärkeä kehittää toisen kotimaisen kielen koulutusta.

Tavoitteenani opetusministerinä on tehostaa toimenpiteitä kielten opetuksen kehittämiseksi ja oppilaiden ja opiskelijoiden kielivalintojen monipuolistamiseksi. On tärkeää kehittää kielten oppimiseen ja opetukseen soveltuvia oppimisympäristöjä, opetusmenetelmiä, työtapoja, oppimateriaaleja ja -välineitä. Varhain aloitettua kieltenopiskelua ja kielellistä monimuotoisuutta on myös lisättävä.

Kuntien on panostettava monipuoliseen kielitarjontaan. Se on osa laadukasta perusopetusta, ja näin parasta investointia kunnan tulevaisuuteen. Säästäminen kielten opetuksen tarjonnasta on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Sen sijaan kuntien pitäisi entistä ennakkoluulottomammin tehdä kuntarajat ylittävää yhteistyötä kielten opetuksessa; jakamalla opetusvastuuta kuntien kesken, on mahdollista saada aikaan säästöjä oppilaiden valinnanmahdollisuuksia kaventamatta. Säästöjä on mahdollista saada myös hyödyntämällä uudenlaisia opetusmenetelmiä kuten verkko- ja etäopetusta.

Yhteistyötä koulutuksen järjestäjien ja perheiden kesken on lisättävä hyvien käytäntöjen synnyttämiseksi. Yksi keino on esimerkiksi järjestää kieli-iltoja, joissa koulut informoivat vanhempia tulevista kielivalinnoista. Tämän jälkeen vanhemmat voivat yhdessä keskustella lasten valinnoista, ja näin saada muodostettua ryhmiä myös harvinaisemmille kielille.

Kansainvälisen osaamisen perustekijä on hyvä ja monipuolinen kielitaito. Sen perusta luodaan perusopetuksessa.  Kuntien on jatkossa annettava lapsille ja nuorille nykyistä laajempi valinnanmahdollisuus kielten opinnoissa, jotta alueellinen tasa-arvo toteutuu.

Sari Sarkomaa

Opetusministeri (kok)
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.net