Yhteiskuntamme ja elintapamme ovat muuttuneet niin, että lapset ja nuoret eivät enää saa riittävästi liikuntaa, ellei siihen kiinnitetä enemmän huomiota. Hyötyliikunta on vähentynyt ja elämäntyylin passivoitunut. Erilaisten hälyttävien arvioiden mukaan peruskouluikäisistä pojista puolet ja tytöistä jopa yli puolet liikkuu liian vähän. Joka viidettä ei saa innostumaan liikkumisesta koulun liikuntatuntien ulkopuolella.

Lasten ja nuorten ylipainoisuuden lisääntyminen ja fyysisen kunnon heikkeneminen ovat myös kansanterveydellinen tulevaisuuden uhkakuva. Nuorten suomalaisten ylipainoisten määrä on viimeisen 30 vuoden aikana kolminkertaistunut. Lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä löytää uusia keinoja innostaa lapsia ja nuoria liikkumaan.

Juuri julkaistujen Nuoren Suomen kouluikäisten liikuntasuositusten mukaan lapsen tulisi liikkua vähintään tunti koulupäivänsä aikana. Uudet liikuntasuositukset ovat osa opetusministeriön tukemaa Koululai-set liikkeelle -kehittämishanketta ja ne tuovat tärkeän viestin kouluille: liikettä kannattaa lisätä ja istumista pyrkiä vähentämään.

Koululiikunnan lisääminen onkin tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä. Tämän vuoksi liikuntatuntien lisääminen seuraavan tuntijaon yhteydessä on perusteltua. Suositukset antavat myös hyvän pohjan opetussuunnitelman tulevalle pohdinnalle.

Koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa on edistettävä pakollisten ja valinnaisten oppituntien ohella myös osana oppiaineiden yhteistyötä ja aihekokonaisuuksien toteuttamista. Esimerkiksi biologian tunnilla on mahdollista liikkua metsässä sen sijaan, että kasveja tutkitaan sisällä kirjoista. Osa kouluista hyödyntääkin jo tällä hetkellä liikuntaa erinomaisesti hyvinvoinnin lisääjänä ja oppimisen tukijana.

Tämä ei kuitenkaan vielä ole riittävä keino tarpeelliseen liikuntaan aktivoimiseksi. Lapsia ja nuoria on kannustettava liikkumaan niin vapaa-ajalla kuin koulussa - liikunnasta pitää tulla luonnollinen osa arki-päivää. Näin toimimalla varmistetaan päivittäisen liikunnan myönteiset vaikutukset koululaisten hyvinvointiin.

Lasten ja nuorten kokonaisvaltainen hyvinvointi on myös hyvien oppimistulosten kivijalka. Jos lapsi tai nuori ei voi hyvin, myös oppiminen vaikeutuu. Liikunta edistää monin tavoin koululaisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Sen merkitys ilon ja elämysten lähteenä on monille lapsille tärkeää. Liikunnan tarjoamat onnistumisen kokemukset ovat erityisen merkittäviä lapsille, joilla on esimerkiksi vaikeuksia oppimisessaan ja positiivinen palaute koulusuorituksista on vähäisempää.

Haluan kannustaa kouluja ja oppilaitoksia myös kehittämään ja monipuolistamaan liikunnan opetusta. Kannustavat opettajat ja vaihtelevat liikuntatunnit lisäävät liikunnan mielekkyyttä. Tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja ennen kaikkea toimintakulttuurista muutosta.

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota koko koulupäivän liikunnallisuuteen. Liikunnan lisääminen on mahdollista jo nyt varsin pienin teoin, esimerkiksi organisoimalla välitunnit uudelleen. Kouluja kannustan pitämään yhden pidemmän, esimerkiksi puolen tunnin pituisen, välitunnin päivässä, jonka aikana oppi-lailla on mahdollisuus terveysliikuntaan. Näin saadaan jo helposti viikkoon 2,5 tuntia terveysliikuntaa lisää.

Koulupäivän aikana eri yhteyksissä toteutettavan monipuolisen liikunnan lisäämisen ohella pidän välttämättömänä myös kasvavien veikkausvoittovarojen ohjaamista nykyistä enemmän lasten ja nuorten terveysliikunnan edistämiseen.

Riittävien liikuntatuntien ohella on pidettävä huolta myös koulupihojen viihtyvyydestä. Koulupihat ovat lasten ja nuorten tärkeimpiä arkiliikkumisen paikkoja. Lähes 70 % alakouluikäisten liikunnasta tapahtuu koti- ja koulupihoilla. Hyvin suunniteltu koulupiha houkuttelee liikkumaan niin koulupäivän aikana kuin sen jälkeenkin.

Koululainen viettää peruskoulun aikana noin 2000 tuntia välitunnilla. Tämä on enemmän kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa. Kuitenkin jopa kolmannes koulujen pihoista on tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, etteivät ne innosta lapsia leikkimään ja liikkumaan. Oppilasmäärään suhteutettuna tämä tarkoittaa, että noin 120 000 ala-asteikäistä lasta on päivittäisten liikuntamahdollisuuksien näkökulmasta eriarvoisessa asemassa. Pihoissa olisi tärkeää, peruskoripallotelineen tai muutaman keinun lisäksi, olla välineitä, jotka innostaisivat lapsia oivalluksiin ja leikkiin.

Liikkumisen ja leikkimisen tukeminen ovat luontevia tapoja kehittää lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja ja antaa lasten oppia toisten huomioonottamista. Liikunta voi olla myös väline lisätä tehokkaasti yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta erilaisissa lasten ja nuorten ryhmissä.

Lasten liikkumista on tuettava myös vapaa-ajalla. Liikuntakerhojen toimintaa sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan liikunnallisuutta on lisättävä. Liikuntakerhojen osalta tavoitteeksi on asetettava, että jokaisella lapsella on mahdollisuus yhteen liikunnalliseen harrastukseen. Laman aikana alas ajetun koulujen kerho-toiminnan vahvistaminen on tässä erinomainen keino. Koulun yhteydessä pidettävät sporttikerhot ja pien-ten koululaisten liikunnalliset iltapäiväkerhot voivat osaltaan auttaa. Liikkumista voi näin liittää luontevasti lasten ja nuorten arkeen.

Myös urheiluseurat tekevät erittäin hyvää työtä lasten ja nuorten liikunnan hyväksi. Tarvitaan kuitenkin myös muita liikuntamahdollisuuksia. Kaupunkia tulee tämän vuoksi rakentaa niin, että lähiympäristöt houkuttelevat liikkumiseen. Leikkipaikkoja tarvitaan siellä, missä on lapsia ja lähipuistojen on oltava kaikkien ulottuvissa. Perheiden jokapäiväisen elämän kannalta on tärkeää, että lapsille ja nuorille voidaan tarjota mahdollisuus ulkoleikkiin ja liikkumiseen lähellä kotia.

Liikunnallisen elämätavan kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Tämän vuoksi lasten ja nuorten lii-kunnassa, kuten kaikessa muussakin lasten kasvattamiseen ja kasvamiseen liittyvissä asioissa, on vanhempien ja kodin esimerkki keskeisin asia. On tärkeää, että vanhemmalta tai vanhemmilta riittää aikaa liikkua lapsen kanssa niin normaalin motorisen kehittymisen turvaamiseksi ja terveyden edistämiseksi kuin yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamiseksikin. Liikunnan ei tarvitse olla elämyksiä täynnä olevaa seikkailua, eikä siihen tarvita hienoja laitteita. Tärkeintä on, että lapset löytävät liikunnan hauskuuden ja ilon.

Lasten ja nuorten liikkumattomuutta voi verrata tikittävään aikapommiin, jonka purkaminen vaatii monenlaisia keinoja ja monia toimijoita. Koulu ei selviydy tästä tehtävästä yksin, vaan tarvitsemme yhteis-työtä ja toistemme tukea saattaaksemme liikuntasuositukset teoriasta käytäntöön -osaksi jokaisen koululaisen arkea. Tarvitsemme todelliset talkoot lasten ja nuorten liikunnan edistämiseksi. Haastan näihin kansallisiin liikuntatalkoisiin mukaan koulut, kunnat, vanhemmat sekä lapset ja nuoret.

Sari Sarkomaa

Opetusministeri (kok)
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.net