Itämeri on meille hyvin arvokas. Tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ovat sidoksissa Itämeren tilaan. Olemme kuitenkin omilla toimillamme aiheuttaneet äärimmäisen herkälle merelle vakavia tuhoja. Ponnisteluista huolimatta Itämeri on edelleen maailman saastunein merialue.

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden päästöihin, mutta meidän on syytä nähdä, että väestöömme suhteutettuna ovat päästömme mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet.

Meillä suurin kuormitus tulee maataloudesta. Ratkaisevaa on, miten onnistumme maatalouden päästöjen vähentämisessä. Kiireellisintä on kohdentaa maatalouden ympäristötuet niin, että ne kannustavat tehokkaasti ympäristöystävällisiin viljelytapoihin. Tarvitsemme myös uusia keinoa. Ravinnepäästökauppa, jossa puhtaudesta palkittaisiin, tulisi ottaa käyttöön koko Itämeren alueella.

Myös muita päästöjen lähteitä on runsaasti. On vakava asia, että matkustaja-alukset laskevat edelleen käymäläjätevesiä Itämereen. Tilanne on sama, kuin käyttäisimme omaa kylpyammetta wc:nä.

Suomen johdolla on valmisteltu esitystä täydellisestä käymäläjätevesien päästökiellosta Itämerellä. Tämän toteutuessa tarvitaan satamiin tietenkin lisää jätteiden vastaanottopisteitä. Toistaiseksi esimerkillisiä kaupunkeja tässä ovat ainoastaan Tukholma, Visby ja oma Helsinkimme, joka on haastanut esimerkillään kaupungit Itämeritalkoisiin ja osoittanut, että jokaisen kunnan on vahvasti tartuttava toimiin vesiensuojelun vauhdittamiseksi.

On erinomaista, että eduskunnan ympäristövaliokunta sai viime viikolla käsiteltäväkseen hallituksen Itä-meri-selonteon. Se on merkittävä mahdollisuus kirittää Itämeren pelastustoimia yhdessä EU:n uuden Itä-meristrategian kanssa. Niin Suomen kuin muiden Itämeren rantavaltioiden suojelutoimien on oltava riittävän kunnianhimoisia ja tehokkaita. Meidän on voitava jättää Itämeri tuleville isille ja äideille sellaisessa kunnossa, ettei heidän tarvitse sitä hävetä. Niin, ettei öljy tai sinilevä pilaa lasten kesää ja uimisen iloa.