Kolumnit 2009

21.12.2009
Palvelut paremmiksi

11.12.2009
Lisää tasa-arvoa, yrittäjiä ja työpaikkoja

2.12.2009
Vastuu lähimmäisestä kuuluu jokaiselle

23.11.2009
Nälkäinen lapsi ei opi

6.11.2009
Parempaa Munkinseutua rakentamassa

30.9.2009
Arvovalintoja perheiden parhaaksi

28.09.2009
Keskustan perheveromalli menee metsään

25.9.2009
Työn ja yrittämisen oltava aina kannattavaa

24.09.2009
Mukavia uutisia munkinseutulaisille

21.9.2009
Lisää tasa-arvoa työelämään, naisyrittäjiä ja työpaikkoja

17.8.2009
Järjestöjen lastenhoitoavun alasajo pysäytettävä

5.8.2009
Itämerta ei pelasteta vapaaehtoisuudella

15.6.2009
Itämerellä on vielä mahdollisuus

1.6.2009
Lisää työpaikkoja, yrittäjiä ja tasa-arvoa

31.5.2009
Niin ihana, mutta likainen Itämeri

17.5.2009
Suomen rokoteohjelma on vanhentunut

13.5.2009
Olipa kerran saimaannorppa

8.4.2009
Kela-korvaus edistää terveyttä

31.3.2009
Lapset ja nuoret liikkumaan

18.3.2009
Alueellistamisesta ja puistokadun kohentamisesta

20.2.2009
Lasten liikkumattomuus tikittävä aikapommi

4.2.2009
Kyllä valoille ja ei kelluvalle golfradalle

26.1.2009
Pääkaupunki on edelleen viisas innovaatio

21.1.2009
Taantuman ja melun torjuntaa

16.1.2009
Suuret opetusryhmät kuriin


Kolumnit 2008


Nykypäivä  25.9.2009

Työn ja yrittämisen oltava aina kannattava

Talouden taantuma, väestörakenteen muutos ja talouskasvua uhkaava pysyvä hidastuminen aiheuttavat mittavan haasteen verotukselle. Tarvitsemme verojärjestelmän, joka edistää kasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä turvaa hyvinvointimme rahoituksen. Ekologisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat peruslähtökohtia.

Valtiovarainministeriössä verotusta pohtiva alivaltiosihteeri Hetemäen johtama työryhmä tekee uudistusehdotuksensa ensi vuoden loppuun mennessä. Viimeistään silloin on eri puolueiden otettava kantaa verotukseen ja kerrottava omat näkemyksensä.

Hetemäen työryhmän mukaan luvassa on korotuksia kulutus- ja ympäristöveroihin. Ajatus on siirtää verotuksen painopistettä maltillisesti työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen, jolloin kevennysvaraa voitaisiin kohdistaa työnteon kannattavuuden parantamiseen. Tasaveromalli ei päässyt alkueriä pidemmälle, eli ryhmä suosittelee progressiivisessa ansiotuloverotuksessa pysymistä. Työryhmän ajatuksissa ei ollut sinänsä mitään yllättävää. Onhan sinivihreä hallitus jo ottanut askelia kohti ekologista verouudistusta.

Verouudistuksen on myös kannustettava tasa-arvoiseen vanhemmuuteen ja edistettävä työelämän tasa-arvoa. Keskustan tarjoama yhdenlaisen perheen ja yhden vaihtoehdon perheveromalli ajaa täysin päinvastaisia tavoitteita, eikä sitä tule ottaa verotyöryhmän listalle. Mallissa vanhempien tulot laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin kahdella, jolloin veroprosentti muodostuisi alhaisemmaksi varsinkin niissä perheissä, joissa toinen vanhempi tienaa merkittävästi toista enemmän.

Perheet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Ei ole mitään järkevää syytä, että verotuksella tuettaisiin erityisesti suuren tuloeron perheitä. Malli tukisi ajatusta, että toinen vanhempi hoitaa lapset ja toinen ansiotyön. Malli on täysin päinvastainen sinivihreän hallituksen ajamalle tasavertaisen vanhemmuuden tavoitteelle. Työ ja perhe pitää olla joka vanhemman oikeus ja molemmilla vanhemmilla pitää olla mahdollisuus olla lastensa kanssa.

Keskustan mallin ulkopuolelle jäisivät ne perheet, joissa vanhemmat tienaavat suunnilleen saman verran, eivätkä hyötyisi matalammasta progressiosta. Vanhasen malli olisi myös hyvin epäoikeudenmukainen, koska se ei auttaisi niitä perheitä, jotka juuri eniten tukea tarvitsisivat.

Verouudistuksen valmistelussa on läpikäytävä myös kaikki verovähennykset. Erilaiset vähennykset nakertavat veropohjaa, mutta niillä on myös puolensa. Osana tätä tarkastelua on syytä pohtia, olisiko lapsivähennyksistä modernin perhepolitiikan välineiksi. Aivan erityisesti on syytä arvioida, olisiko verovähennys toimiva keino auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia perheitä ja samalla purkaa kannustinloukkuongelmia.

Perheveromallin ongelma on myös se, ettei se kannusta työhön ja yrittämiseen sukupuolineutraalisti. Verojärjestelmä, joka ei kannusta työntekoon ja yrittämiseen, ei ole terveellä pohjalla. Työnteon merkitys korostuu varsinkin väestön ikääntyessä ja työvoiman supistuessa.

Työelämän tasa-arvon takaaminen on tärkeää myös työurien pidentämisen ja työssä jaksamisen takia. Sinivihreän hallituksen ohjelmassa luvataan selkeäsanaisesti jakaa työnantajalle koituvat vanhemmuuden kustannukset tasapuolisemmin ja lisätä yhteiskunnan rahoitusosuutta. Vaikka hallituskauden toiseksi viimeinen budjetti on käsittelyssä, ei lupausten lunastamisessa ole edetty. Asian toteuttamiseksi ei ole edes taloudellista arviota kehysrahoista puhumattakaan ja se on vaarassa hautautua työryhmään.

Asiasta vastaavan ministeri Hyssälän on aivan välttämätöntä toimia asiassa. Hallitusohjelman mukaiset esitykset on tuotava eduskunnan päätettäväksi vielä tämän hallituskauden aikana.

Vakava tosiasia on, että niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy myös naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia.

Vanhemmuuden kustannusten korvaaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloustaantuman kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia. Kyse on tasa-arvon edistämisen ohella työllisyydestä ja yritysten tasapuolisista toimintamahdollisuuksista.


 

Sari Sarkomaa (kok)

Kansanedustaja
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi