Kolumnit 200921.12.2009 11.12.2009 2.12.2009 23.11.2009 6.11.2009 30.9.2009 28.09.2009 25.9.2009 24.09.2009 21.9.2009 17.8.2009 5.8.2009 15.6.2009 1.6.2009 31.5.2009 17.5.2009 13.5.2009 8.4.2009 31.3.2009 18.3.2009 20.2.2009 4.2.2009 26.1.2009 21.1.2009 16.1.2009
|
Nykypäivä 25.9.2009 Työn ja yrittämisen oltava aina kannattavaTalouden taantuma, väestörakenteen muutos ja talouskasvua uhkaava pysyvä hidastuminen aiheuttavat mittavan haasteen verotukselle. Tarvitsemme verojärjestelmän, joka edistää kasvua, työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä turvaa hyvinvointimme rahoituksen. Ekologisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat peruslähtökohtia. Valtiovarainministeriössä verotusta pohtiva alivaltiosihteeri Hetemäen johtama työryhmä tekee uudistusehdotuksensa ensi vuoden loppuun mennessä. Viimeistään silloin on eri puolueiden otettava kantaa verotukseen ja kerrottava omat näkemyksensä. Hetemäen työryhmän mukaan luvassa on korotuksia kulutus- ja ympäristöveroihin. Ajatus on siirtää verotuksen painopistettä maltillisesti työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen, jolloin kevennysvaraa voitaisiin kohdistaa työnteon kannattavuuden parantamiseen. Tasaveromalli ei päässyt alkueriä pidemmälle, eli ryhmä suosittelee progressiivisessa ansiotuloverotuksessa pysymistä. Työryhmän ajatuksissa ei ollut sinänsä mitään yllättävää. Onhan sinivihreä hallitus jo ottanut askelia kohti ekologista verouudistusta. Verouudistuksen on myös kannustettava tasa-arvoiseen vanhemmuuteen ja edistettävä työelämän tasa-arvoa. Keskustan tarjoama yhdenlaisen perheen ja yhden vaihtoehdon perheveromalli ajaa täysin päinvastaisia tavoitteita, eikä sitä tule ottaa verotyöryhmän listalle. Mallissa vanhempien tulot laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin kahdella, jolloin veroprosentti muodostuisi alhaisemmaksi varsinkin niissä perheissä, joissa toinen vanhempi tienaa merkittävästi toista enemmän. Perheet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Ei ole mitään järkevää syytä, että verotuksella tuettaisiin erityisesti suuren tuloeron perheitä. Malli tukisi ajatusta, että toinen vanhempi hoitaa lapset ja toinen ansiotyön. Malli on täysin päinvastainen sinivihreän hallituksen ajamalle tasavertaisen vanhemmuuden tavoitteelle. Työ ja perhe pitää olla joka vanhemman oikeus ja molemmilla vanhemmilla pitää olla mahdollisuus olla lastensa kanssa. Keskustan mallin ulkopuolelle jäisivät ne perheet, joissa vanhemmat tienaavat suunnilleen saman verran, eivätkä hyötyisi matalammasta progressiosta. Vanhasen malli olisi myös hyvin epäoikeudenmukainen, koska se ei auttaisi niitä perheitä, jotka juuri eniten tukea tarvitsisivat. Verouudistuksen valmistelussa on läpikäytävä myös kaikki verovähennykset. Erilaiset vähennykset nakertavat veropohjaa, mutta niillä on myös puolensa. Osana tätä tarkastelua on syytä pohtia, olisiko lapsivähennyksistä modernin perhepolitiikan välineiksi. Aivan erityisesti on syytä arvioida, olisiko verovähennys toimiva keino auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia perheitä ja samalla purkaa kannustinloukkuongelmia. Perheveromallin ongelma on myös se, ettei se kannusta työhön ja yrittämiseen sukupuolineutraalisti. Verojärjestelmä, joka ei kannusta työntekoon ja yrittämiseen, ei ole terveellä pohjalla. Työnteon merkitys korostuu varsinkin väestön ikääntyessä ja työvoiman supistuessa. Työelämän tasa-arvon takaaminen on tärkeää myös työurien pidentämisen ja työssä jaksamisen takia. Sinivihreän hallituksen ohjelmassa luvataan selkeäsanaisesti jakaa työnantajalle koituvat vanhemmuuden kustannukset tasapuolisemmin ja lisätä yhteiskunnan rahoitusosuutta. Vaikka hallituskauden toiseksi viimeinen budjetti on käsittelyssä, ei lupausten lunastamisessa ole edetty. Asian toteuttamiseksi ei ole edes taloudellista arviota kehysrahoista puhumattakaan ja se on vaarassa hautautua työryhmään. Asiasta vastaavan ministeri Hyssälän on aivan välttämätöntä toimia asiassa. Hallitusohjelman mukaiset esitykset on tuotava eduskunnan päätettäväksi vielä tämän hallituskauden aikana. Vakava tosiasia
on, että niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia
kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Raskaus ei ole
työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole
mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi
korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja
kohtuuton. Sari Sarkomaa (kok) Kansanedustaja |