Suomalaislapset pärjäävät kansainvälisten vertailujen mukaan koulussa hyvin, mutta kouluviihtyvyydestä on eri tutkimusten perusteella saatu toisensuuntaisia merkkejä. Parhaillaan käynnissä olevan Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen mukaan joka kymmenes koululainen eli noin satatuhatta nuorta kärsii koulu-uupumuksesta. Vaikka liiallisia yleistyksiä on hyvä välttää, kouluviihtyvyydestä on aivan välttämätöntä keskustella.

Kouluviihtyvyys on useiden tekijöiden summa. Koulututkimukset ovat osoittaneet, että koulussa viihtyminen vähenee selvästi iän myötä: innokkaiden lasten koulunkäyntimotivaatio hiipuu vähitellen. Erityisesti tyytyväisyys opetukseen ja tuntityöskentelyyn ja suhde opettajaan on todettu heikkenevän kouluvuosien aikana. Tämä on varmasti pohtimisen arvoinen asia. Mihin katoaa se ekaluokkalaisen into?

Koulun tiukat aikataulut ja kiire vähentävät luonnollisesti viihtyvyyttä. Monissa kouluissa on edelleen perinteinen koulupäivän rakenne: oppiaineet vaihtuvat 45 minuutin välein ja välitunnit ja ruokatauot ovat lyhyitä monen muuhun maahan verrattuna. Minkälainen koulupäivän rakenne olisi paras oppimisen kannalta entä oppilaiden jaksamisen kannalta? Näillä asioilla voitaisiin varmasti vaikuttaa kouluviihtyvyyteen.

Myös fyysinen kouluympäristö vaikuttaa viihtymiseen. Lasten ja nuorten liikunnan sekä viihtyvyyden lisäämiseksi aivan erityinen huomio olisi kiinnitettävä koulupihojen kuntoon. Koululainen viettää peruskoulun aikana noin 2000 tuntia välitunneilla eli enemmän kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa. Jopa kolmannes koulujen pihoista on kuitenkin tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, etteivät ne innosta lapsia leikkimään ja liikkumaan.

Koulupihojen laittaminen kuntoon olisi konkreettinen ja tehokas toimi kouluviihtyvyyden edistämiseksi. Paikallaan olo ja keskittyminen oppitunneilla on monelle lapselle helpompaa, jos välitunnilla saa liikkua ja purkaa energiaansa. Liikunta virkistää nuukahtanuttakin nuorta.

Oppilaan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on yksi kehittämisalue, jolla voidaan kohentaa kouluviihtyvyyttä. Kouluyhteisöä on pyritty kehittämään entistä oppilaskeskeisempään suuntaan, oppilaan aktiiviseen rooliin oppimisprosessissa ja sitä tukeviin työskentelytapoihin. Tästä huolimatta on hyvä pohtia, voivatko lapset vaikuttaa omaan koulunkäyntiinsä tarpeeksi.

Lasten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ei tietenkään tarkoita opettajien ja muiden kasvattajien auktoriteetin menettämistä. Rajojen asettaminen eli vanhanaikaisesti sanottuna kuri on välttämätön osoitus välittämisestä ja pyrkimyksestä vaalia hyvää koulun henkeä.

Yksilöllistyvä ja oppilaan tarpeista lähtevä opetus edellyttää entistä enemmän vuoropuhelua vanhempien ja opettajien kesken. Yhteistyö lisää opettajien oppilaiden tuntemista ja auttaa vanhempia tukemaan lapsensa oppimista ja koulunkäyntiä. Kun puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista, onkin aina muistettava vanhemmat, jotka ovat lapsen elämän vahvimmat vastuunkantajat. Kotien koulumyönteisyys vaikuttaa merkittävästi lapsen suhtautumiseen kouluun ja koulumenestykseen. Samoin kokemukset ongelmatilanteiden, kuten koulukiusaamistapausten ratkaisemisesta, osoittavat vanhempien mukanaolon tärkeyden. On erinomaista, että tuoreessa kouluhyvinvointityöryhmän muistiossa nostettiin esille kodin ja koulun yhteistyö ja sen kiistaton merkitys oppilaiden ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnille.

Kodin ja koulun yhteistyölle on luotava selkeät pelisäännöt. Yhteistyön pitää olla aitoa kohtaamista ja yhteistä tekemistä, ei vain yksisuuntaista yhteydenpitoa. Rehtorit ovat avainasemassa kun huolehditaan siitä, että opettajilla on myös riittävästi aikaa ja voimavaroja tehdä tätä työtä.

Kaikkein merkittävintä on koulujen riittävät voimavarat. Voimavarat vaikuttavat ratkaisevimmin siihen, miten lapset voivat koulussa ja miten opettajat jaksavat ja onnistuvat työssään. Perusopetuksen laadun turvaamiseksi liian suuret luokkakoot on saatava kuriin, jotta opettajilla olisi enemmän aikaa yksittäiselle lapselle. Tuttu ja turvallinen opettaja on kouluviihtyvyyden selkäranka.

Meidän on otettava vakavasti lasten ja nuorten viihtymättömyydestä ja pahoinvoinnista kertovat viestit. Koulunkäynnistä pitää myös nauttia. Koulussa viihtyminen on tärkeää oppimistulosten ja jatko-opintohalukkuuden kannalta. Peruskoulussa tehdään Suomen tulevaisuus, se paljon puhuttu kilpailukyky ja hyvinvoinnin edellytykset.