Kolumnit 2010

Helsingin palveluverkkotyöryhmän työ ja huhut kirjastojen ja useiden kaupungin palvelupisteiden lakkauttamisesta ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Lakkautuslistaksi kutsuttu, virkamiesvalmistelusta julkisuuteen pukahtanut lista oli raakile ja monin tavoin kömpelö. Helsingin kiinteistökuluja on tietenkin tarkasteltava kriittisesti samoin kuin kaikkia toimintojamme. Kaupunkilaisia koskeva valmistelu on mielestäni oltava mahdollisimman avointa, jotta helsinkiläiset pääsevät sanomaan kaupunkimme asioista sanan.

Olikin välttämätöntä, että palveluverkkoasia siirtyi lautakuntien valmisteluun ja eri alueilla kuullaan asukkaita. Lähtökohtana pitää olla laadukkaat palvelut ja viisas voimavarojen käyttö asiakkaiden tarpeista katsoen. Koulujen iltakäyttöä voidaan tehostaa. Samoin terveysasemien aukioloaikoja on pidennettävä iltaan ja vapaa hakeutuminen terveysasemille on otettava käyttöön. Terveysasemien on oltava riittävän suuria ja toimivia, jotta lääkäreiden ja koko terveydenhuoltohenkilöstön työstä saadaan mielekästä ja sitä kautta laadukasta.

Listan ehdotus karsia lähikirjastoja oli huono ja toteuttamiskelvoton. Lähikirjastot ovat sivistyksen ja lukemisen kivijalka, josta ei tule tinkiä. On koko kansakunnan etu huolehtia siitä, että kirjat ja kirjastopalvelut ovat jatkossakin saatavilla läheltä ilman pitkää matkustamista. Kattava kirjastoverkosto on ylpeys, josta on tiukasti pidettävä kiinni. Kirjastoja ei saa keskittää liian kauas isoiksi "kirjastopalatseiksi". Varsinkin lapsille ja lapsiperheille lähikirjastot ovat erityisen tärkeitä, mutta tärkeitä ne ovat meille kaikille helsinkiläisille. On epäekologista ja ihmisten arjen kannalta järjetöntä, että kaikki matkustaisivat keskustaan asti mennäkseen kirjastoon. Asuinalueiden kirjastot ovat oleellinen osa ihmisten arkea niiden tarjotessa kaikenikäisille turvallisen ja virikkeellisen ympäristön oppia ja saada tietoa. Kirjastoilla on ollut ja tulee olemaan merkittävä rooli lasten lukemisen kannalta.

Lukeminen on mitä parhain keino vahvistaa lapsen kielen kehitystä ja laajentaa sanavarastoa. Lukemisella on lapsen kehitykselle mittaamaton vaikutus, ja tässä kirjastoilla on tärkeä rooli. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Lapselle on hyvä alkaa lukemaan jo paljon ennen kuin lapsi oppii puhumaan. Lukemista on myös hyvä jatkaa silloinkin, kun lapsi on oppinut lukemaan. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä. Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu sujuvammin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja tulevaisuudessa hänen opiskeluaan. Lukemalla välitämme tietoa, kokemuksia ja tunteita. Turvallinen yhdessäolo on lapselle hyvin tärkeää. Lukemalla voimme avata oivalluksen kirjojen maailman huikeista ulottuvuuksista. Kirja on ystävä, joka kulkee mukana elämässä.

Sari Sarkomaa (kok)

Kansanedustaja

Kaupunginvaltuutettu

www.sarisarkomaa.fi