Kolumnit 2006

13.12.2006
Perintöveron kiusa

8.12.2006
Ryhtiä tasa-arvotyöhön

7.12.2006
Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu yhä toteutumatta

29.11.2006
Terveyttä edistävä apteekki

24.11.2006
Kokonaiskoulupäivä uhka perusopetukselle

17.11.2006
Ilmastotavoitteet vahvasti kokoomuksen agendalla

9.11.2006
Ohjeistusta koulutuksen korvauskäytäntöihin

30.10.2006
Mitä demarit pelkäävät?

6.10.2006
Jokamiehen joukkoliike vanhempainvapaalle!

4.10.2006
Päivähoitolain uudistus on torso

4.10.2006
Ajatuksia eläkkeiden ostovoimasta ja veroerosta

11.9.2006
Pitääkö miehille maksaa enemmän lastenkin hoidosta?

6.9.2006
Perintöverosta päästävä eroon!

syyskuu 2006
Puhtaampi Töölönlahti

28.8.2006
Vastuullista senioripolitiikkaa

9.8.2006
Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä tuettava

8.8.2006
Heinäluoman kaupunkipolitiikka hukassa

31.7.2006
Järjestöjen rooli korvaamaton

20.6.2006
Itämerellä on mahdollisuus

5.6.2006
Vastuullista senioripolitiikkaa

26.5.2006
Puitelaki palveluiden pelastajaksi?

10.5.2006
Järjestötyö täydentää hyvinvointipalveluita

25.4.2006
Hazardilla totuuden kokoinen aukko

8.4.2006
Vanhemmuuden kustannukset kuntoon!

3.4.2006
Painajainen Itämerellä

8.3.2006
Yrittäjät luovat uusia työpaikkoja

8.3.2006
Työ ja perhe – jokanaisenoikeus

7.3.2006
Jokaisen naisen oikeus

3.3.2006
Kela-korvaus osa ennaltaehkäisyä

1.3.2006
Kristillisten koulujen toimintamahdollisuudet turvattava

8.2.2006
Vuoden vaihteen jännitys

3.2.2006
Ennakoiva ote hyvinvointiin sopii Kokoomukselle

11.1.2006
Oikeus valita kuuluu vaaleihin

9.1.2006
Pitkät listat olisivat tuhoisa harha-askel

6.1.2006
Yhteistyöllä paremmat palvelut


Kolumnit 2005

Kolumni Tehy-lehdessä 7.3.2006

Jokaisen naisen oikeus

Historia ja menneet ajat ovat aina kiehtoneet minua. Joulun alla tekemäni vierailu vuonna 1649 perustettuun Fiskarsin Ruukin kauniiseen miljööhön oli todellinen elämys. Tänään kansainvälisesti tunnettu taiteen, muotoilun ja käsityön keskus on häikäisevän luonnonkaunis paikka vanhoine rakennuksine ja ympäröivine vesistöineen. Oppaamme antoi aimo annoksen tietoa alueen historiasta. Ollessani viimeisilläni raskaana huomioni kiinnittyi tietysti siihen, miten naiset aikoinaan yhdistivät työn ja perheen. Selväksi tuli, että samaa tasapainoilua on ollut naisen osana kautta historian. Paljon on edistytty niistä ajoista äitiyslomiin ja subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, mutta naisten kahden työpäivän tekeminen ensin töissä ja sitten kotona on edelleen arkipäivää.

Oppaan kertomukset, mikä oli silloin naisille sopivaa, kuulostivat kaukaiselta historialta ja osin hymyilyttivät, mutta samalla harmittivat. Tosiasiahan on, että useat 1800- luvun naisten huolenaiheet voimme me 2000-luvun naiset yhä jakaa. Mieleenpainuvin oli ruukin palkkapolitiikkaa. Päivän palkka oli miehille markka ja naisille sekä lapsille 50 penniä. Sen ajan tasa-arvonaisten usko olisi voinut mennä, jos olivat tienneet palkkatasa-arvon toteutumisen hitaudesta. Olisivatkohan edes uskoneet? Markat ovat vaihtuneet euroiksi, vuosikymmenet toisiksi, mutta palkkaepätasa-arvo pysyy.

Historiaa ei ole vielä sekään, että raskaus voi johtaa työpaikan menettämiseen, tai estää sen saannin. Yhä edelleen nuoria lapsentekoiässä olevia naisia, odottavia naisia ja pienten lasten äitejä syrjitään työelämässä. Pätkätyöt ovat arkipäivää liiankin monelle.

Äitiys ja muut naisten valinnat on kautta vuosisatojen haluttu valaa yhteen muottiin. Muutosta tarvitaan erityisesti asenteisiin. Äitiys on kuitenkin yksilöllistä, ja jokainen kokee tilanteensa eri tavalla. Jokainen lapsikin on erilainen.

Oman arkeni rutiineihin tuli suuri muutos tammikuun kolmantena, jolloin syntyi kolmas lapsemme, tuo suloinen tummatukkainen ja -silmäinen poika. Seitsemän ja viisivuotiaiden lasten lisäksi vauvan hoito vaatii arjen sujumiseksi luovuutta ja kekseliäisyyttä. Äitiysloma-aika vauvan ja kahden muun lapsen kanssa on ainutlaatuinen ja nopeasti ohikiitävä hetki elämässä.

Ei ole yhtä ainoaa mallia, oikeaa ratkaisua, miten arjen saa perheissä sujuvaksi. Elämän tilanteet vaihtelevat ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä istu toiselle. Eroon olisi päästävä lopullisesti myös siitä ajattelusta, että työssäkäyvä äiti ei olisi hyvä äiti ja huolehtivainen vanhempi lapsilleen. Työn ja perheen yhdistäminen on "jokanaisenoikeus".

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Terveydenhuollon maisteri
www.sarisarkomaa.net