Poliittisessa keskustelussa on älyllisesti epärehellistä ymmärtää tahallaan väärin toisten esittämät asiat. Vihreät, Tarja Cronbergin ja Outi Alanko-Kahiluodon suulla, ovat (HS 30.4.) yrittäneet muuttaa täysin muuksi kokoomuksen esityksen vahvistaa kansalaisjärjestöjen roolia ja lisätä niiden voimavaroja osana hyvinvoinnin turvaamista.

Miksi halutaan kiistää tai vähätellä järjestöjen merkitystä?

Vihreiden huoli kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen esitykseen hankintalain vaikutuksista on turha. Esitys ei koskenut julkisia palveluita ostopalveluina tuottavia järjestöjä, vaan sellaista täydentävää ja ennaltaehkäisevää vapaaehtoistyötä, jota ei julkisin palveluin tuoteta.

Kokoomus ei myöskään ole esittänyt prosentin korotusta järjestöjen tukiin, vaan on puhunut prosenttia sosiaali- ja terveysministeriön budjetista vastaavasta osuudesta. Tätäkö vihreät vastustavat? Vihreiden tulkinta, että järjestöjen roolin korostaminen merkitsisi julkisten hyvinvointipalveluiden siirtämistä järjestöjen hoidettavaksi, on käsittämätön.

Järjestöjen työn tarkoituksena on ennen kaikkea täydentää julkisia hyvinvointipalveluita. Ne myös osaltaan ennaltaehkäisevät niiden tarvetta. Jos vapaaehtoisjärjestöt saisivat toimintaansa varten lisää voimavaroja, ne voisivat entisestään vahvistaa hyvinvointia. Esimerkiksi järjestöjen toiminta nuorisotyön ja vanhusten parissa on aivan erinomaista ennaltaehkäisevää sosiaalityötä.

Vapaaehtoistyön ja kansalaisjärjestöjen merkitys hyvinvoinnin turvaamisessa on suuri, eikä niiden toimintaa pidä keinotekoisesti asettaa vastakkain julkisen sektorin palveluiden kanssa.

Ajatus siitä, että vain julkiset palvelut pystyvät luomaan hyvinvointia on varsin vanhakantainen. Kolmas sektori reagoi nopeasti yhteiskunnan muutoksiin ja ihmisten tarpeisiin. Järjestöt ovat kiinni ihmisten arjessa. Hyvinvointiyhteiskuntaa on vaikea edes kuvitella ilman järjestöjen työtä ja panosta.