Suomalaiseen työelämään kuuluu erottamattomasti tasa-arvo. Vaikka olemme monessa edelläkävijöitä, on ikävä tosiasia, että tasa-arvossa on edelleen räikeitä puutteita. Yksi pahimmista esteistä naisten tasa-arvoiselle asemalle työelämässä on vanhemmuuden kustannusten lankeaminen lähes yksinomaan äitien työnantajille.

Tavoitteesta jakaa kustannukset ollaan kyllä samaa mieltä, mutta pääsy yhteisymmärrykseen keinoista on ollut sitten paljon vaikeampaa. Siihen ei kyennyt edes hallituksen asettama perhevapaiden kuluja pohtinut työryhmä.

Nyt viimeistään hallituksen on ryhdistäydyttävä, otettava asiassa aktiivinen ote ja esitettävä oma mallinsa asian ratkaisemiseksi. Asiaa ei saa päästää hautautumaan kolmikantaan. On välttämätöntä, että hallitus tuo vielä tänä keväänä esityksen eduskunnan käsiteltäväksi. Asiasta vastaavalla ministerillä Tuula Haataisella (sd.) onkin nyt näytön paikka. Näin naisten täysien poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlavuotena ei olisi liikaa vaadittu, että Suomessa vihdoin päästäisiin sopuun näin tärkeästä asiasta.

Perhevapaiden kustannusten tasaaminen on tehokkain yksittäinen toimenpide edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se vähentäisi naisten syrjintää työmarkkinoilla ja helpottaisi pääsyä eroon perusteettomia pätkätyösuhteita. Kyse on yhtälailla työllisyydestä, yritysten toimintamahdollisuuksista ja kasvua hakevien yritysten kyvystä palkata lisätyövoimaa. Se on siten myös osa työttömyyden ratkaisua.

Kustannusten jakaminen toivottavasti myös kannustaisi hankkimaan lapsia nykyistä aiemmin ja nykyistä enemmän. On selvää, että pätkätyökierteessä pinnistellessä kun toimeentulo ei ole turvattu kuin muutamaksi viikoksi, kuukaudeksi tai pahimmissa tapauksissa vain pariksi päiväksi kerrallaan, ei perheen perustaminen tule ensimmäisenä mieleen.

Kokoomus on esittänyt oman mallinsa perhevapaiden kustannusten tasaamisesta. Kokoomus haluaa, että kaikki työnantajat velvoitetaan maksamaan äitiyslomalle jääneelle työntekijälleen täyttä palkkaa ensimmäisen 72 arkipäivän ajalta. Työnantajalle korvattaisiin tästä aiheutuvat kulut kokonaan ja lisäkustannukset, noin 90 miljoonaa euroa vuodessa, katetaan valtion budjetista.

Lapsen saaminen ja vanhemmuus eivät ole työperäisiä sairauksia. Vanhemmuuden maksumiehiksi eivät siksi saa joutua joko naisten tai miesten työnantajat tai edes molemmat. Vanhemmuuden kustannukset on hoidettava yhteisvastuullisesti, koska lapsista hyötyy koko yhteiskunta ja vastuu työelämän tasa-arvosta kuuluu meille kaikille.

Naisten ja miesten välinen työelämän tasa-arvo on edellytys myös hyvälle perhepolitiikalle. Sen lisäksi, että perhevapaiden kustannukset on korvattava oikeudenmukaisemmin, on tasa-arvon edistämiseksi isiä kannustettava käyttämään perhevapaita nykyistä aktiivisemmin. Myös isien on voitava jäädä kotiin hoitamaan lasta, jos se on lapsen ja perheen kannalta hyvä ratkaisu. Se, miten lastenhoidon kulloinkin hoitaa, on ennen kaikkea perheiden oma päätös.

Ei ole yhtä ainoaa mallia, oikeaa ratkaisua, miten arjen saa perheissä sujuvaksi. Elämän tilanteet vaihtelevat ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä istu toiselle. Eroon olisi päästävä lopullisesti myös siitä ajattelusta, että työssäkäyvä äiti ei olisi hyvä äiti ja huolehtivainen vanhempi lapsilleen. Työn ja perheen yhdistäminen pitää olla tämän päivän "jokanaisenoikeus".