Koko oppositio on esittänyt kevään aikana hallitukselle toistumiseen epäluottamuslauseen kyvyttömyydestä turvata palvelut. Viimeisimmässä välikysymyksessä nostettiin esille erityinen huoli ikäihmisten palveluiden nykytilasta.

Tulevaisuuden peruspalveluiden turvaamiseksi hallitus on aloittanut kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Pääkaupunkiseudulla ja etenkin Helsingissä on jo tehty kovasti töitä palvelujen turvaamiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi. Sen sijaan Vanhasen hallitus ei ole edelleenkään päässyt yhteisymmärrykseen muun maan osalta edes uudistuksen päälinjoista. Keskusta on keskittynyt ampumaan alas kuntarakenneuudistuksen ja demarit vierastavat lähes kaikkea, mikä liittyy palvelurakenteiden uudistamisen. Nyt vihreät ovat liittyneet tähän vanhoilliseen "mikään muuttua ei saa" - liittoumaan kyseenalaistamalla järjestöjen roolin vahvistamisen.

Vihreiden tulkinta, että järjestöjen roolin korostaminen merkitsisi julkisten hyvinvointipalveluiden siirtämistä järjestöjen hoidettavaksi, on käsittämätön. Vapaaehtoistyön ja kansalaisjärjestöjen merkitys hyvinvoinnin turvaamisessa on suuri, eikä niiden toimintaa pidä keinotekoisesti asettaa vastakkain julkisen sektorin palveluiden kanssa. On hämmästyttävää, että vihreät haluavat kiistää ja vähätellä järjestöjen merkitystä. Järjestöjen työn tarkoituksena on ennen kaikkea täydentää julkisia hyvinvointipalveluita ja parhaimmillaan ne myös ennaltaehkäisevät palveluiden tarvetta. Järjestöt ovatkin monella tapaa toimineet hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen vetureina.

Esimerkiksi vanhus- ja eläkeläisjärjestöjen toiminta lisää olennaisesti mahdollisuuksia tavata ihmisiä ja osallistua oman elinympäristönsä suunnitteluun. Voimavarojen lisäämisellä ikäihmisten parissa toimiville järjestöille ehkäistään vanhusten syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Eri vapaaehtoisjärjestöt täydentävät merkittävällä tavalla palvelukeskusten toimintaa tekemällä ns. ystävän palvelua. Vanhustyötä tekeviä järjestöjen voimavaroja tuleekin lisätä.

Kolmannen sektorin valtti on sen nopea reagointikyky yhteiskunnan muutoksiin ja ihmisten tarpeisiin. Järjestöt ovat kiinni ihmisten arjessa. Hyvinvointiyhteiskuntaa on vaikea edes kuvitella ilman järjestöjen työtä ja panosta, kuten ei myöskään ilman yksityisen sektorin palveluita. Kaikkia niitä tarvitaan.

Kotipalvelun kehittäminen on tärkeä tapa ehkäistä yksinäisyyttä ja mahdollistaa kotona asuminen. Tällä hetkellä kotisairaanhoidon ja kotipalveluiden saantiperusteet vaihtelevat huomattavasti kuntien välillä ja jopa kaupunkimme sisällä. Ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi on syytä säätää nykyistä tarkemmin kriteereistä, joiden perusteella on oikeutettu kotisairaanhoitoon ja kotipalveluihin. Lisäksi palvelusetelijärjestelmä on laajennettava koskemaan myös kotisairaanhoitoa. Palveluiden rinnalla on erityisesti veropuolella tarvetta tarkistuksiin. Kotitalousvähennys pitäisi olla mahdollista myös omaishoitajille. Kiireellisintä on korjata eläkeläisten verotusta niin, ettei se ole millään tasolla korkeampi kuin palkkaverotus.

Hyvin toimiva yhteiskunta osaa paitsi ottaa huomioon ikääntyvien erityistarpeet, myös hyödyntää kokeneiden sukupolvien tietotaitoa. Mahdollisuudet sisältörikkaalle eläkeiälle ja turvalliselle vanhuudelle on luotava ihmisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta yksilön elämäntilannetta kunnioittaen.

Kevät on viimein vaihtumassa kesäksi. Haluan toivottaa kaikille Haagalaisen lukijoille aurinkoista kesän odotusta!