Merelle on aina ollut tärkeä sija elämässäni. Ensimmäiset selkeät muistikuvani lapsuudesta ovat Itämeren rannalta. Varsinkin keväinen meren tuoksu tuo mieleeni lapsuuden leikit Espoon Otaniemessä opiskelija-asunnon takapihalla. Purjehdus on tullut osaksi elämää vasta myöhemmin aviomiehen myötä, mutta sitäkin vahvemmin.

Purjeveneen vesillelaskua odottaa joka kevät yhtä malttamattomasti. Kesäloma koko perheen kanssa purjehtien on vuoden kohokohta. Kaiken kiireen ja ohjelmoitujen aikataulujen jälkeen on huojentavaa purjehtia sinne minne tuuli kuljettaa.

Aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Surullisen usein haiseva, limainen ja pahimmillaan myrkyllinen sinilevä pilaa koko meriympäristön. Levän lisäksi merellä törmää mitä käsittämättömimpiin jätteisiin ja öljypäästöihin.

Ikävä tosiasia on, että Itämerta ja Suomenlahtea käytetään yhä törkeästi jätealtaana: öljyn ja käymäläjätteiden päästäminen mereen on valitettavan yleistä. Käymäläjätteiden laskeminen mereen on yhtä käsittämätöntä kuin käyttäisi kylpyammettaan wc:nään!

Säädösten ja valvonnan tiukentamisen lisäksi muutosta tarvitaan ennen kaikkea asenteisiin. Tämän saa liian usein vastenmielisellä tavalla kokea. Viime kesän purjehduksen kohokohta piti olla Nynänshamniin saapuminen. Idyllinen venesatama mukavine kalakauppoineen on lempipaikkojani. Viimeinen satama ennen avomeriylitystä kohti Gotlantia, joka on yleensä purjehduksiemme päätepiste. Järkytykseksemme haiseva sinilevä oli valloittanut koko sataman. Silloin viisivuotias poikani sanoi, että "kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä". Aluksi kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Vaikea on lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut naapurit tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

On hälyttävää, että Itämeren rehevöitymistä aiheuttavat päästöt eivät monista suojelutoimista huolimatta ole vähentyneet riittävästi. Itämeren kuormituksen vähentämiseksi kaikki toimijat - yhdyskunnat, teollisuus, maatalous sekä rahti- ja matkustajalaivat - on saatava mukaan.

Itämeren suojelussa tarvitaan samalla tavalla globaalia tarkastelua kuin ilmastonmuutoksen torjumisessa. Meidän on saatava kaikki Itämeren rantavaltiot ja EU kokonaisuudessaan sitoutumaan kaikissa toimissaan Itämeren pelastamiseen. Yhtälailla meidän jokaisen on kannettava oma vastuumme. Aikaa ei ole hukattavaksi. Onneksi muutos on vielä mahdollinen.