Kaarina Hazardin kolumnissa Metro-lehdessä (21.4.) oli totuuden kokoinen aukko. Kolumnissa esitettyjä asioita kansalaisjärjestöjen roolin suhteesta naisten työn arvostukseen ja palkkaukseen ei ole kokoomus eikä sen puheenjohtaja Katainen esittänyt. Asioiden välille vedetty yhteys oli täysin absurdi ja tuulesta temmattu.

Kolumnin kimmokkeena oli Kataisen esitys vapaaehtoisjärjestöjen voimavarojen lisäämisestä. Katainen esitti esimerkinomaisesti, että kansalaisjärjestöjen tukea lisättäisiin noin 1 prosentti sosiaali- ja terveysministeriön budjetista vastaavalla summalla ja näin parannettaisiin suomalaisten hyvinvointia. Kansalaisjärjestöt voisivat entisestään vahvistaa hyvinvointia esimerkiksi lasten ja nuorten terveysliikunnan lisääjinä ja vanhusten yksinäisyysongelman lievittäjinä.

Esityksen perusidean nosti esille viime viikonloppuna myös MLL:n pääsihteeri Eeva Kuuskoski. Kuuskoski totesi, että kansalaistoiminta lisää tehokkaasti yhteisön hyvinvointia, mutta se kaipaa kipeästi tukea.

Hyvinvointikeskustelussa on liikaa juututtu ajattelemaan, että vain julkiset palvelut pystyvät luomaan hyvinvointia. Ja että hyvinvointia voidaan toteuttaa ainoastaan säätämällä uusia lakeja ja ulottamalla viranomaisvastuu kaikkiin elämän eri tilanteisiin. Tällainen ajattelutapa johtaa helposti siihen, että inhimillinen välittämisvastuu ulkoistetaan viranomaisille.

Kansalaisjärjestöjen voimavarojen lisäämisessä ei ole kyse esimerkiksi terveydenhuollon tai viranomaisten velvoitteiden siirtämisestä järjestöille. Järjestöjen työ on julkisia hyvinvointipalveluita täydentävä ja osin niiden tarvetta ennaltaehkäisevä. Vapaaehtoistyötä ja kansalaisjärjestöjen toimintaa pidä asettaa vastakkain julkisen sektorin palveluiden kanssa. Kolmas sektori on nopea reagoimaan yhteiskunnan muutoksiin ja ihmisten tarpeisiin. Hyvinvointiyhteiskuntaa on vaikea edes kuvitella ilman järjestöjen työtä ja panosta.