Kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen ei alkanut hetkeäkään liian aikaisin.
Laadukkaiden ja vaihtoehtoja sisältävien peruspalveluiden turvaaminen edellyttää
ennakkoluulottomia uudistuksia. Samalla hyvinvointi on nähtävä laajemmin.
Hyvinvointikeskustelussa on liikaa juututtu ajattelemaan, että pelkästään
julkiset palvelut pystyvät luomaan hyvinvointia. Ja että hyvinvointia voidaan
toteuttaa ainoastaan säätämällä uusia lakeja ja ulottamalla viranomaisvastuu
kaikkiin elämän eri tilanteisiin.
Tosiasiassa lähiyhteisöillä, järjestöillä ja yksityisellä sektorilla on
huomattava merkitys ihmisten elämänlaatuun. Ihmisten omien valintojen ja
toiminnan vaikutuksista puhumattakaan. Hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa
eri tahojen, julkisen, yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin, on tehtävä
yhteistyötä. Koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, myös palveluihin
tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja.
Viimeaikaisessa keskustelussa ovat yllättäen hampaisiin joutuneet
kansalaisjärjestöt ja kokoomuksen ehdotukset niiden roolin vahvistamiseksi.
Erityisesti vihreät puheenjohtajansa Tarja Cronbergin johdolla ovat halunneet
vähätellä ja kiistää järjestöjen merkitystä. Cronbergin esittämät väitteet, että
järjestöjen roolin korostaminen merkitsisi julkisten palveluiden siirtämistä
järjestöjen harteille, on käsittämätön.
Julkisten palveluiden ja järjestöjen keinotekoinen vastakkainasettelu on ollut
hämmästyttävää, koska molempia tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Järjestöjen työn tarkoituksena on ennen kaikkea täydentää julkisia
hyvinvointipalveluita. Ne myös osaltaan ennaltaehkäisevät palveluiden tarvetta.
Jos vapaaehtoisjärjestöt saisivat toimintaansa varten lisää voimavaroja, ne
voisivat entisestään vahvistaa hyvinvointia. Esimerkiksi järjestöjen toiminta
nuorisotyön ja vanhusten parissa on aivan erinomaista ennaltaehkäisevää
sosiaalityötä. Järjestöt antavat sisältöä elämään, parantavat elämänlaatua,
tarjoavat vertaistukea, sosiaalista vuorovaikutusta, yhdessäoloa ja
harrastusmahdollisuuksia. Yhtä lailla on tärkeää, että ihmiset voivat vapaasti
kokoontua yhteen yhteisen asian ja tavoitteen puolesta. Vapaaehtoistyön ja
kansalaisjärjestöjen merkitys hyvinvoinnin turvaamisessa on siten mittaamattoman
suuri.
Kolmannen sektorin valtti on sen nopea reagointikyky yhteiskunnan muutoksiin ja
ihmisten tarpeisiin. Järjestöt ovat kiinni ihmisten arjessa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa on vaikea kuvitella ilman järjestöjen työtä ja panosta.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi
