Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen lakiesityksen, jonka tavoitteena on
kannustaa perheitä jakamaan lastenhoitoa. Esitykseen sisältyvä isäkuukauden
joustavoittaminen on tervetullut uudistus. Sen sijaan tasa-arvoministeri Tuula
Haataisen (sd) hellimää ajatusta maksaa miehille lastenkin hoidosta enemmän kuin
naisille ei voi hyväksyä.
Isiä yritetään houkutella jäämään vanhempainvapaalle maksamalla heille suurempaa
vanhempainrahaa kuin äideille. Isille maksettaisiin vanhempainrahaa, joka olisi
80 prosenttia palkasta tiettyyn tuloon asti ensimmäisten 50 arkipäivän osalta,
kun vastaavasti äidit saisivat yhä vain 70 prosenttia palkasta.
Tavoite, että isät hoitaisivat nykyistä enemmän lapsia, on oikea ja
kannatettava. Sen sijaan keinoksi esitetty ehdotus on kestämätön ja tasa-arvon
vastainen. Miksi miesten pitäisi saada parempaa korvausta kuin naisten
jäädessään kotiin hoitamaan perheen yhteistä lasta? Mihin perustuu uskomus, että
esitys ylipäätään vaikuttaisi toivotulla tavalla?
Sama palkka samasta työstä on pitkään ollut koko yhteiskunnan ajama tavoite. Jos
eduskunta hyväksyy isien paremman vanhempainrahan, hyväksyy se samalla
periaatteen, että on täysin oikein maksaa miehille naisia parempaa palkkaa.
Ministeri Haatainen on julkisuudessa perustellut suurempaa päivärahaa sillä,
että taloudelliset seikat ovat olleet este miehien jäämiselle
vanhempainvapaalle. Perheen perustavilla naisilla on varmasti vähintään yhtä
paljon pohdittavaa taloudellisessa tilanteessaan. Moni nainen siirtää tai jättää
kokonaan lasten hankkimisen taloudellisista syistä, pätkätyöt ja matalapalkat
ovat yhä etenkin naisten kiusa.
Haatainen on puolustanut esitystään myös äitiysrahan nostolla. Äitiysraha ja
vanhempainraha ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Vain äidit voivat pitää
äitiyslomaa, mutta vanhempainvapaalla voi olla äiti tai isä. Vanhemmat päättävät
itse, miten he lapsen hoidon jakavat.
Millä sitten saataisiin kannustettua isiä jäämään entistä herkemmin kotiin ja
samalla parannettua naisten työmarkkina-asemaa? Kyse on pitkälti arvoista ja
asenteista niin työyhteisöissä kuin perheissä. Kiireellisin toimenpide edistää
sukupuolten välistä tasa-arvoa on vihdoin korvata perhevapaista aiheutuvat
kustannukset työnantajille ja edistää kaikin keinoin palkkatasa-arvoa.
On korkea aika haudata ne käsitykset, että miesten tekemä työ on jotain niin
tärkeää, etteivät he voi jäädä hoitamaan perheen lasta. On päästävä lopullisesti
eroon myös siitä ajattelusta, että työssäkäyvä äiti ei olisi hyvä äiti ja
huolehtivainen vanhempi lapsilleen.
