Purjeveneen vesillelaskua odottaa joka kevät yhtä malttamattomasti. Vain merellä voi tuntea täydellisen vapauden. Meren tuoksua ja rauhoittavia ääniä ei voita mikään.

Puhdas ja uimakelpoinen Itämeri ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Surullisen usein limainen, haiseva ja pahimmillaan myrkyllinen sinilevä pilaa koko meriympäristön. Sinilevän lisäksi merellä törmää mitä käsittämättömimpiin jätteisiin ja öljypäästöihin. Tällaiset hetket vihastuttavat.

Parhaillaan Tallinnan edustalla meri on muuttunut öljystä mustaksi. Jäiden seasta kerättiin suomalaisten öljyntorjuntakaluston turvin öljyä, jota on saattanut valua uponneesta rahtialuksesta kymmeniä tonneja. Onnettomuus olisi yhtä hyvin voinut tapahtua Helsingin merialueella.

Useat asiantuntijat ovat jo pitkään varoitelleet, että ilman lisätoimia, suuri öljyonnettomuus on hyvin mahdollinen rannikollamme. Varsinkin kun liikennöinti uusien öljysatamien myötä vain lisääntyy. Itämeri on muita merialueita huomattavasti haavoittuvampi, koska se on matala, kylmä ja sen vähäsuolainen vesi vaihtuu hitaasti. Suuri öljyonnettomuus olisi Itämerelle ympäristökatastrofi, josta se ei välttämättä toipuisi koskaan.

Onnettomuuksien ennaltaehkäisyn lisäksi Suomen öljyntorjuntavalmiutta on parannettava. Kiireellisintä on hankkia monitoimialus, joka kykenee suuronnettomuuden torjuntaan niin jääoloissa kuin matalissa vesissä. Aluksen hankinta on siirtynyt, koska hallitus piti alun perin aiottua monitoimimurtajaa liian kalliina. Myös rannikon puutteellista öljyntorjuntakalustoa on vahvistettava. Torjuntavalmiudesta tinkiminen voi koitua Itämerelle kohtalokkaaksi.

Itämerta ja Suomenlahtea käytetään yhä törkeästi myös jätealtaana. Viime vuonna todistettavasti useat sadat laivat laskivat öljyä tai öljyistä pesuvettä suoraan mereen. Todellisten päästöjen määrä on moninkertainen, sillä valvonta on vaikeaa.

Tilannetta helpottaa huhtikuun alusta käyttöön otettava öljynpäästömaksu. Samoin Suomi on voinut vuoden verran sakottaa ympäristörikkojia myös kansainvälisillä vesillä. Valvontaan tarvitaan edelleen tehokkaampia keinoja, mutta erityisesti asenteisiin tarvitaan muutosta. Pohtimisen arvoinen on myös Ruotsissa käytössä oleva julkistamiskäytäntö. Siellä viranomaiset tiedottavat varustamoiden saamista öljynpäästömaksuista

Öljyvaaran lisäksi Itämeri on myös monin muun tavoin vaikeuksissa. Rehevöityminen on Suomenlahden ja yleensäkin Itämeren pahin ympäristöongelma. Vaikka Suomenlahden kuormitus on viime aikoina vähentynyt, on se edelleen liian suuri vesialueiden sietokykyyn nähden. Itämeri on maailman saastuneimpia merialueita.

On hälyttävää, että Itämeren rehevöitymistä aiheuttavat päästöt eivät ole vähentyneet Itämeren suojeluohjelman edellyttämällä tavalla. Rannikkovesien tila on huonontunut erityisesti Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Rannikkovesistä vain noin kolmannes on korkeintaan tyydyttävässä tilassa. Toimet vesien tilan heikkenemisen estämiseksi eivät yksinkertaisesti ole olleet riittäviä.

Jätevesien käsittelyä on tehostettava ja haitallisten aineiden päästöjä vähennettävä. Erityisesti viemäriverkostojen ulkopuolella olevien kiinteistöjen aiheuttamaa kuormitusta on vähennettävä. Samoin maatalouden ympäristötukien vaikuttavuutta on tehostettava. Nyt maataloudessa toteutetut vesiensuojelutoimet jäävät kauas astetuista tavoitteista.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO myönsi Itämerelle erityisen herkän merialueen aseman, jolla öljypäästöjä ei sallita ollenkaan. Edelleen on kuitenkin luvallista tyhjentää mereen jätevesiä ja käymäläjätteitä. Itämeren suojelun edistyminen edellyttää, että jätevesipäästöt kielletään kokonaan. Käymäläjätteiden laskeminen mereen on yhtä käsittämätöntä kuin käyttäisi kylpyammettaan wc:nään!

Merien suojelussa tarvitaan samalla tavalla globaalia tarkastelua kuin ilmastomuutoksen estämisessä. Itämeri on laajentuneen Euroopan unionin sisämeri. Sen suojeleminen edellyttää voimakasta poliittista tahtoa ja kaikkien rannikkovaltioiden yhteistyötä.

Suomi tulee olemaan kuluvan vuoden loppupuoliskon ajan laajentuneen EU:n Itämeren rantavaltioista ensimmäinen puheenjohtajamaa. Tilaisuus on hyödynnettävä täydellä teholla. Itämeren suojelu on nostettava vahvasti esille Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Koko EU ja erityisesti kaikki Itämeren rannikkovaltiot on saatava sitoutumaan Itämeren suojeluun kaikissa toimissaan. Itämeren suojelun on oltava yhtenä painopisteenä yhtä lailla Venäjän ja Pohjoismaiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.

Meri, saaristo ja rannat arvokkaine luontokohteineen ovat meidän helsinkiläisten rikkaus ja rakkaus. Harvassa eurooppalaisessa pääkaupungissa voi aivan keskustan läheisyydessä nauttia näin monimuotoisesta luonnosta kuin meillä Helsingissä. Jotta voimme myös jatkossa viihtyä merellisen luonnon äärellä, on kaikkien yhteinen etu ja velvollisuus huolehtia itämerestä.