Kuukausikirjeet
Syyskuu 2007 |
Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 4.5.2005
Hyvä vastaanottaja! Eduskunta kävi huhtikuun lopulla mielenkiintoisen välikysymyskeskustelun hallitusohjelman kehitysapusitoumuksen toteutumisesta. Tähän välikysymykseen osallistui perussuomalaisia lukuun ottamatta kokoomus ja muu oppositio. Suomi käytti vuonna 2004 kehitysyhteistyöhön 0,35 prosenttia bruttokansantulosta. Vaikka virallisesti 0,7 prosentin tavoitteesta ei ole luovuttu, näyttää siltä, että käytännössä tämän tavoitteen toteuttaminen jää haaveeksi. Kuitenkin Suomen kansainväliset sitoumukset, syksyllä 2004 julkaistu valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko sekä kokemukset Aasian hyökyaaltokatastrofista puoltavat vahvasti hallitusohjelman tavoitteissa pysymistä. Pitkällä tähtäimellä kehityspolitiikka on myös olennainen väline edistää turvallisuutta ja vakautta. Äärimmäinen köyhyys aiheuttaa epävakautta ja luo otollista maaperää ääriryhmien toiminnalle. Erityisesti ihmisoikeuksien edistäminen, demokratian kehittäminen ja korruptionvastainen työ sekä naisten aseman parantaminen ovat tärkeitä keinoja vakauden edistämisessä. Tähän on pitkäjänteisesti pyrittävä. Vanhasen hallitus on ohittanut toimintakautensa puolivälin, mutta hallituksessa ei ole vieläkään päästy sopuun työllisyyden parantamiseen tähtäävistä toimista. Eduskunta kävi huhtikuun lopulla vilkkaan keskustelun valtiontalouden tulevien vuosien kehyksistä. Puheissa toistuivat huolet työttömyydestä ja toisaalta palveluiden turvaamisesta kuntatalouden tilan ollessa huolestuttava. Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on karannut ulottumattomiin. Hallituksen kehysselontekoon sisällyttämä leikkauslista on konkreettinen osoitus siitä, miten heikkona jatkunut työllisyyskehitys murentaa mahdollisuuksia panostaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Ikävä esimerkki on kehysriihessä tehty päätös leikata kansalliseen terveyshankkeeseen tarkoitettuja voimavaroja kymmenillä miljoonilla euroilla. On sanomattakin selvää, että päätös vaikeuttaa hoitotakuun onnistumista. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin on suoraan todettu, että nämä leikkaukset murentavat peruspalveluja. Työllisyysasteen nousu on välttämätön edellytys sille, että tulevaisuudessa voidaan turvata hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot. Toimiin työllisyyden parantamiseksi on ryhdyttävä nyt, kun rakenteelliset uudistukset voidaan tehdä harkitusti ja hallitusti. Jos työllisyysluvut eivät parane, edessä ovat entistäkin pidemmät leikkauslistat ja mittava lisävelkaantuminen. Tämä tosiasia on myönnettävä. Työttömyys ei ole inhimillinen tragedia vain työtä vaille oleville, vaan yhtä lailla se syö koko yhteiskunnan voimavaroja. Karu totuus on, että kuntatalous on jo toistamiseen alijäämäinen. Kuntatalouden arvioidaan pysyvän myös lähivuosina kokonaisuudessaan alijäämäisenä ja kuntien nettovelan melkein kaksinkertaistuvan vuoteen 2009 mennessä. Kunnille pitää antaa mahdollisuus laittaa peruspalvelut kuntoon. Uusia lakisääteisiä velvoitteita ei pidä määrätä, jos niiden toteuttamiseen ei tarjota riittävää rahoitusta. Nykyisten palveluiden, puhumattakaan tulevien uudistusten toteuttamiseen tarvittavat voimavarat, ovat jo nyt riittämättömät. Korkea työttömyys heikentää entisestään kuntataloutta. Erityisen huolestuttavaa on suurten kaupunkien heikentyneet mahdollisuudet turvata palvelut. Hallituksen teot ovat täysin ristiriidassa ennen vaaleja pääkaupunkiseudulle annettujen lupausten kanssa. Yhteisöveron palautuksen sijaan hallitus edelleen hellii ajatusta viedä koko yhteisöveron tuotto kunnilta valtiolle, ainakin jos valtiovarainministerin puheita on uskomista. Näistä kaupunkien kurittamistoimista on ehdottomasti luovuttava. Emme me Helsingissä yhteisöveropuhalluksen jälkeen tehneet rankkoja tasapainottamistoimia sen vuoksi, että säästöt siirretäisin taas maakuntiin. Rankat sopeutustoimet tehtiin siksi, että voisimme entistä paremmin turvata helsinkiläisten palvelut ja elinolosuhteet. Olisi jo aika ymmärtää, että kansankunnan etu ei ole Helsingin kurittaminen. Euroopassa panostetaan metropoleihin, meillä pääkaupunkia kurjistetaan. Jos todella haluamme, että Suomen talous ja työllisyys lähtee nousuun, on huolehdittava kasvun veturin hyvinvoinnista eli Helsingistä ja helsinkiläisistä. Me kokoomuslaiset jätimme kehysselontekoon vastalauseen, jossa peräänkuulutamme toimenpiteitä työllisyyden edistämiseksi ja kuntatalouden heikentyvän tilanteen korjaamiseksi. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että kaikki valtiovarainvaliokunnan jäsenet, ei vain me kokoomuslaiset, yhtyivät asian käsittelyssä esittämiimme huoliin. Hallituspuolueiden jäsenet joutuivat tyytymään vain esittämään toiveita hallitukselle konkreettisista toiveista tilanteen korjaamiseksi. Vastalauseessa kiinnitetään lisäksi huomiota väylähankkeisiin ja joukkoliikenteen edistämiseen sekä puolustusvoimien määrärahaleikkauksiin. Kokoomus vaatii, että hallitus pysyy turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa sovitussa määrärahatasossa puolustusministeriön hallinnonalalla. Keskustelu kuntarakenteen ja – palveluiden uudistamisesta on vilkastunut. Vappupuheissa asia nousi varsinkin päähallituspuolueiden taholla esiin. Ongelmalliseksi asian tekee se, että hallitus ei ole päässyt sopuun uudistamisen aloittamisesta, vaikka todellisia toimia tarvittaisiin kipeästi. On myönteistä, että hallitus on vihdoin herännyt todellisuuteen siitä, että kuntapalvelut ovat vakavassa vaarassa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti asiassa päästään etenemään. Tavoitteena on oltava, että kunta- ja palvelurakenneratkaisuilla pystytään turvaamaan peruspalvelut nykyistä paremmin. Kokoomuslaisten yksi tärkeimmistä painopisteistä on tämän työn vauhdittaminen. Kokoomuksen puoluevaltuusto kokoontuu toukokuun 22. päivä. Puoluevaltuusto osaltaan vauhdittaa tätä kunta-palvelu – keskustelua ottamalla asiaan kantaa. Asialistalla on myös presidentinvaalit ja paikalla on myös varapääjohtaja Sauli Niinistö. Kokousta tulee varmasti mielenkiintoinen. Aurinkoista kevättä toivottaen,
Sari Sarkomaa |