Kuukausikirjeet
Syyskuu 2007 |
Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 26.5.2006
Hyvä vastaanottaja! Kokoomuksen puoluevaltuusto kokoontui viime lauantaina kevätkokoukseensa. Otimme suunnan kohti eduskuntavaaleja aloittamalla pohdinnan vaalitavoitteista ja tulevan vaalikauden ohjelman valmistelusta. Lähiajan tavoitteiden lisäksi on tärkeää katsoa vaalikautta pidemmälle. Tavoitteita rakentaessa lähtökohtana on oltava velvollisuutemme jättää maapallo tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen olemme saaneet. Tässä keskeisessä asemassa on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Ilmasto lämpenee vieläkin nopeammin ja voimakkaammin kuin aikaisemmin on arvioitu. Se on siten todellinen maailmanlaajuinen uhka niin ihmisten kuin ympäristön hyvinvoinnille. Toimilla päästöjen vähentämiseksi on kiire, muutoin hidastamisvaikutukset siirtyvät vieläkin pidemmälle tulevaisuuteen. Samalla on sopeuduttava ja varauduttava entistä paremmin kohtaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Ilmastonmuutosta on torjuttava ennen kaikkea globaalisti. Suomen on EU:n puheenjohtajakautenaan ajettava sellaista ilmasto- ja energiapolitiikkaa, joka yhtäältä tukee globaaleja päästövähennyksiä ja hillitsee ilmastonmuutosta, mutta samalla pitää huolta EU:n kilpailukyvystä. EU:n päästökauppaa on arvioitava uudelleen. Järjestelmää ei voi pitää onnistuneena, koska ei ole päästy riittävästi siihen, että puhdasta palkitaan ja saastuttaja maksaa. Päästökauppa on myös nostanut niin teollisuuden kuin kuluttajien sähkön hintaa. Tähän on saatava muutos. Puoluevaltuustossa tehtiin tärkeä päätös aloittaa kokoomuksen ilmastopoliittisten tavoitteiden valmistelu. Kokoomuksen kesäkuun puoluekokouksessa hyväksyttävä energia- ja ilmastokannanotto tukee tätä työtä, sillä energiapolitiikka on osa ilmastopolitiikkaa. Ilmastotavoitteissa käsitellään pitkällä tähtäimellä ja laajasti ilmastonmuutokseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat energiaratkaisujen lisäksi muun muassa liikenne, rakentaminen ja maankäyttö, rakennusten energiatehokkuus ja kestävät kulutustottumukset. Jotta kasvihuonekaasupäästöjä todella voitaisiin vähentää, kaikessa ihmisen toiminnassa on arvioitava, miten sen voi tehdä ympäristön ja ilmaston kannalta kestävämmällä tavalla niin, että samalla huolehditaan Suomen kilpailukyvystä ja etenkin työllisyydestä. Vastuu on meillä kaikilla. Sdp:n puheenjohtaja Heinäluoma on jatkanut pelottelukampanjaansa kokoomuksen ja keskustan yhteistyön vaaroista. Heinäluomalle toivoisi pikkuisen malttia käyttäytymiseen. Pelottelulta menee kohta uskottavuus, tai itse asiassa se on jo mennyt, kun jo se, että kokoomuslainen on nähty keskustalaisen kanssa eduskunnan kuppilassa, riittää pelottelun aiheeksi. Heinäluoman jatkuva uhkailu porvarihallituksen vaaroista on vastenmielistä poliittista kulttuuria, eikä se sovi vapaaseen ja demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan. Heinäluoma näyttää olevan jo nyt täysin hermostunut lähestyvistä eduskuntavaaleista, kun hän Sdp:n kannattajien aktivoimiseksi yrittää levitellä mitä kummallisimpia uhkakuvia. Hallituksen toiminta palveluiden pelastajana näyttää entistäkin huolestuttavammalta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ei edelleenkään ole päästy sopuun edes päälinjoista. "Mikään ei muuttua saa" on punamullan linja ja tulos pitkästä työrupeamasta ja koko maan kattavasta kuntakierroksesta. Kaiken tämän alle on vielä yritetty haudata se vakava tosiasia, että palvelut ovat jo nyt vakavasti uhattuna. Suurin syy tähän on historiallisen heikko kuntatalous. Vakava esimerkki palveluiden rapautumisesta on vanhuspalveluiden nykytila. Asiasta huolestuneena koko oppositio jätti hallitukselle toukokuussa välikysymyksen. Kuntatalouden vaikeudet ovat johtaneet siihen, että vanhuksista huolehtivia hoitajia ei ole tarpeeksi. Joissakin kunnissa on jopa jouduttu lomautuksiin. Räikeä esimerkki vanhusten eriarvoisesta kohtelusta on vanhusten kotipalveluiden järjestäminen. Näin ei voi jatkua. Jos peruspalvelujen pelastustoimiin ei ryhdytä välittömästi, voivat vahingot olla korvaamattomia. Ikäihmisten inhimillinen ja hyvä kohtelu on asia, josta ei saa missään tilanteessa tinkiä. Tällaisessa tilanteessa luulisi uusien ajatusten ja uudistushenkisten puheenvuorojen olevan tervetulleita. Tältä ei kuitenkaan vaikuta. Keskusta on keskittynyt ampumaan alas kuntarakenneuudistuksen ja demarit ampuvat lähes kaikkea, mikä liittyy palvelurakenteiden uudistamisen. Nyt vihreät ovat liittyneet tähän vanhoilliseen "mikään muuttua ei saa" – liittoumaan kyseenalaistamalla järjestöjen roolin vahvistamisen. Itseään uudistusmielisenä pitävä Vihreä liitto näyttää todella taantuneen puolueeksi, joka pelkää muutosta. Vihreät ovat puheenjohtajansa Tarja Cronbergin suulla yrittäneet muuttaa täysin muuksi kokoomuksen esityksen vahvistaa kansalaisjärjestöjen roolia ja lisätä niiden voimavaroja osana hyvinvoinnin turvaamista. Voi kysyä, mitä tällä tietoisella väärinymmärryksellä oikein haetaan? Miksi halutaan kiistää tai vähätellä järjestöjen merkitystä? Osoituksena asian tärkeydestä, myös kokoomuksen puoluevaltuusto otti kevätkokouksessaan kantaa järjestöjen rooliin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä. Hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa eri tahojen - julkisen, yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin - on tehtävä yhteistyötä. Koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, myös palveluihin tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Järjestöjen työn tarkoituksena on ennen kaikkea täydentää julkisia hyvinvointipalveluita. Ne myös osaltaan ennaltaehkäisevät niiden tarvetta. Jos vapaaehtoisjärjestöt saisivat toimintaansa varten lisää voimavaroja valtiolta, ne voisivat entisestään vahvistaa hyvinvointia. Esimerkiksi järjestöjen toiminta nuorisotyön ja vanhusten parissa on aivan erinomaista ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Järjestöt antavat sisältöä elämään, parantavat elämänlaatua, tarjoavat vertaistukea, sosiaalista vuorovaikutusta, yhdessäoloa ja harrastusmahdollisuuksia. Yhtä lailla on tärkeää, että ihmiset voivat vapaasti kokoontua yhteen yhteisen asian ja tavoitteen puolesta. Vapaaehtoistyön ja kansalaisjärjestöjen merkitys hyvinvoinnin turvaamisessa on siten suuri. Kolmannen sektorin valtti on sen nopea reagointikyky yhteiskunnan muutoksiin ja ihmisten tarpeisiin. Järjestöt ovat kiinni ihmisten arjessa. Hyvinvointiyhteiskuntaa on vaikea kuvitella ilman järjestöjen työtä ja panosta, kuten ei myöskään ilman yksityisen sektorin palveluita. Kaikki niitä tarvitaan. Tämä on huomioitava myös silloin, kun mietitään, miten voimme parhaiten turvata niin nykyiset kuin tulevaisuuden palvelut muutosten keskellä. Aurinkoista kesän odotusta toivottaen,
Sari Sarkomaa |