Kuukausikirjeet
Helmikuu 2011
Tammikuu 2011
Joulukuu 2010
Marraskuu 2010
Lokakuu 2010
Syyskuu 2010
Kesäkuu 2010
Toukokuu 2010
Huhtikuu 2010
Maaliskuu 2010
Helmikuu 2010
Joulukuu 2009
Marraskuu 2009
Lokakuu 2009
Syyskuu 2009
Elokuu 2009
Kesäkuu 2009
Toukokuu 2009
Huhtikuu 2009
Maaliskuu 2009
Helmikuu 2009
Tammikuu 2009
Joulukuu 2008
Marraskuu 2008
Lokakuu 2008
Syyskuu 2008
Elokuu 2008
Kesäkuu 2008
Toukokuu 2008
Huhtikuu 2008
Maaliskuu 2008
Helmikuu 2008
Tammikuu 2008
Joulukuu 2007
Marraskuu 2007
Syyskuu 2007
Kesäkuu 2007
Toukokuu 2007
Eduskuntatervehdys
Maaliskuu_2_2007
Maaliskuu 2007
Helmikuu 2007
Joulukuu 2006
Marraskuu 2006
Lokakuu 2006
Syyskuu 2006
Kesäkuu 2006
Toukokuu 2006
Huhtikuu 2006
Maaliskuu 2006
Tammikuu 2006
Joulutervehdys
Joulukuu 2005
Lokakuu 2005
Syyskuu 2005
Kesäkuu 2005
Toukokuu 2005
Huhtikuu 2005
Helmikuu 2005
|
Sari Sarkomaan kuukausikirje
Helsingissä 9.11.2006
Hyvä ystävä,
Marraskuu on aikaa, jolloin tulevan vuoden budjetin käsittely on kuumimmillaan
niin eduskunnassa kuin kaupunginvaltuustossa. Valtuustossa budjetin käsittely
alkaa olla jo loppumetreillä. Kaupunkimme tilanne ja talousnäkymät näyttävät
kohtuullisilta, kunhan valtiovalta pitää näppinsä erossa Helsingin rahoista.
Valtiovallan pitäisi toimillaan päinvastoin aktiivisesti edistää Helsingin ja
muun pääkaupunkiseudun hyvinvointia, talouden ja työllisyyden kasvua sekä
asuntopolitiikan sujuvuutta.
Sipoo-kysymyksen ratkaisemisen rinnalla tarvitaan muitakin toimia. Erityisen
toivottavaa on, ettei verottaja nostaisi kohtuuttomasti kiinteistöjen
verotusarvoja. Se kohtelisi raskaimmin omilla tonteilla asuvia
pientalon-omistajia.
Helsinkiin tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja
Helsinkiläisten kannalta oli välttämätöntä, että kunnallisveroprosentti
pidettiin myös ensi vuonna 17,5 prosentissa ja että kiinteistöveroprosenttia ei
nostettu. Asumista ja elämistä ei pidä tehdä yhtään sen kalliimmaksi, mitä se
nyt jo on.
Helsingin on myös itse tehtävä kovasti töitä hyvinvointinsa eteen ja jotta
talous saadaan kestävälle pohjalle. Yksi suuri huoli on verotulojemme hidas
kehitys verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Syynä on muuttunut
asukasrakenteemme ja työttömyysasteemme hidas muutos.
Politiikan painopisteeksi onkin kokoomuksen johdolla asetettu toimiva asunto- ja
elinkeinopolitiikka. Kotikaupunkiimme tarvitaan kipeästi lisää kohtuuhintaisia
asuntoja ja uusia työpaikkoja. Onnistunut asuntopolitiikka on edellytys
työllisyyden ja yrittäjyyden kehittymiselle.
Olinkin tyrmistynyt, kun Sdp:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta esitti
näkemyksensä Sipoo-kysymyksen käsittelyn lykkäämisestä maaliskuun
eduskuntavaalien yli. Toisaalla Sdp:n johtohahmot ovat vahvasti olleet
aloitteellisia ja aktiivisia asian ratkaisemiseksi, mutta nyt yhtäkkiä
toisaalla, suomenruotsalaisten sosiaalidemokraattien tilaisuudessa, asiaa
jarrutellaan. Näin tärkeässä asiassa kaksilla korteilla pelaaminen on
vastuutonta. Asian viivyttämisestä maksaisivat kipeimmin korkeiden asumis- ja
elinkustannusten kanssa sinnittelevät tavalliset keskituloiset helsinkiläiset.
Viivyttelyn sijaan hallituksen pitäisi tehdä osaltaan kaikkensa, jotta
Helsinkiin saataisiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja.
Asumisen ja elämisen kalleus on noussut esille useissa eri yhteyksissä, joissa
olen ihmisiä tavannut. Viimeksi viime viikolla vieraillessani Munkinseudun ja
Käpylän kansallisten senioreiden syyskokouksissa. Molemmissa tilaisuuksissa
nousi esille huoli, miten asumisen kustannukset saadaan pidettyä kohtuullisella
tasolla. Erityisesti kiinteistöjen peruskorjauksiin ja kiinteistöveroon
liittyvät asiat puhututtivat. On aivan selvää, että jos asuntojen hinnat ja
vuokrat jatkavat nousuaan, tavallisilla eläkeläisillä ja palkansaajilla ei kohta
enää ole mahdollisuutta asua Helsingissä. Tällaista tilannetta on vältettävä
kaikin keinoin.
Työllä ja yrittämisellä Helsinki kukoistamaan
Helsinkiläisten hyvinvoinnin kannalta olennaista on myös se, kuinka saamme
houkuteltua uusia yrityksiä kaupunkiimme ja kuinka olemassa olevat yritykset
onnistuvat ja menestyvät.
Hyvästä kehityksestä huolimatta työttömyysasteemme on edelleen korkea
(syyskuussa 7,8 prosenttia). Pääkaupunkiseudulla suuri ongelma on, että
työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Kymmeniin vuosiin
Helsingissä olevien työpaikkojen määrä ei ole nettomääräisesti lisääntynyt.
Uudet työpaikat ovat syntyneet Espooseen, Vantaalle ja muualle
pääkaupunkiseudulle. On sanomattakin selvää, että tilanne on kestämätön, eikä
sitä voi hyväksy.
Onneksi tilanteeseen on herätty. Helsingissä on tehty selkeä päätös ja myös
ryhdytty toimiin elinkeinopalvelujen vahvistamiseksi. Helsingissä valmistellaan
uutta elinkeinopoliittista strategiaa, jolla halutaan vahvasti vastata niihin
haasteisiin, jotka on voitettava, jotta todella saamme työpaikkojen määrä
kasvuun ja Helsingin yrittäjäystävälliseksi ja houkuttelevaksi alueeksi
yrittäjille toimia.
Osana elinkeinopoliittisen strategian valmistelua, eri puolilla kaupunkia on
järjestetty tilaisuuksia strategian painopistealueiden pohjustamiseksi.
Vierailin lokakuussa Itä-Helsingissä Urbis ja Urbanet -hankkeiden seminaarissa
puhumassa yrittäjyyden edellytyksistä ja työllisyydestä. Keskusteluissa nousi
esille huoli siitä, että Helsingin maine yrittäjäystävällisenä kaupunkina ei ole
paras mahdollinen. Yrittäjien on vaikea saada asioitaan hoidettua verrattuna
moneen muuhun kuntaan. Tämä on asia, joka on pikaisesti laitettava kuntoon. Kun
yrittäjä ottaa yhteyttä kaupunkiimme, on häntä pidettävä kädestä siihen asti,
kunnes asiat on saatu kuntoon.
Valmisteltavan elinkeinostrategian on nivouduttava koko kaupunkimme
kehittämiseen – yrittäjyyden, kulttuurin, viihtyisän ympäristön,
asuntopolitiikan ja laadukkaiden palveluiden. Menestyäkseen on Helsingin oltava
monien mahdollisuuksien kaupunki.
Painopiste palveluissa
Valtuusto kiitti kaupunginjohtajamme Jussi Pajusen tekemää budjettiesitystä.
Budjetissa jatkuu valittu linja painopisteen laittamisesta palveluihin.
Valtuustoryhmien neuvotteluissa budjettiin lisättiin kokoomuksen ehdotuksesta
lisävoimavaroja perusopetuksen tuntikehykseen ja opetusmateriaaleihin. Laadukas
perusopetus on kaupunkimme kilpailuvaltti ja ylpeyden aihe, josta on pidettävä
kiinni.
Budjetin kokonaissumma on kolme ja puoli miljardia euroa, joten siihen mahtuu
monen moista. Erityisesti minua ilahdutti se, että mammografiaseulonnat
laajenevat vihdoin ja viimein 60–69-vuotiaisiin. Sitkeän työn, monen aloitteen
ja ponsiesityksen jälkeen asia etenee. Päätös oli tervetullut ja välttämätön.
Suomalaiset tutkijat ovat arvioineet, että seulonnan laajentaminen
60–69-vuotiaisiin vähentäisi seulontaan osallistuneiden kuolleisuutta jopa
neljänneksellä. On selvää, että myös 69 vuoden ikäraja on keinotekoinen. On
tärkeää saada kaikki Suomen naiset, joille seulonnat ovat lääketieteellisesti
perusteltuja, samalle viivalle.
Kaupunkipolitiikassa askel eteenpäin
On ilahduttavaa, että kaupunkipolitiikassa otettiin valtiovallan suunnalla askel
eteenpäin. Valtiovalta teki eilen päätöksen länsimetron puoltamisesta. Metron
jatkaminen on tärkeä hanke koko pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta. Samassa
yhteydessä tehtiin päätös kehäradan rakentamisen viemisestä eteenpäin. On
aikakin saada raideliikenne kulkemaan lentokentälle, kuten monissa Euroopan
pääkaupungeissa.
Oikein hyvää talven alkua toivottaen,
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja, Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi
|