Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 18.8.2009
Hyvä ystävä!
Ihana kesä jatkuu vielä,
mutta nyt viimeistään on aika kääntää katseet syksyn haasteisiin. Tällä viikolla
aloittivat viimeisetkin peruskoululaiset koulunsa ja niin myös minun
koululaiseni. Takana on kesäloma ja monta viikkoa rentouttavaa purjehtimista
Itämerellä. Merellinen luonto on joka kesä yhtä upea elämys.
Kesäloma alkaa tuntua osin
jo kaukaiselta, sillä työt ovat täydessä vauhdissa. Elokuu sujuu erilaisten
kesäkokouksien, tapaamisten ja yritysvierailujen merkeissä. Onneksi aikaa jää
myös pian alkavan istuntokauden poliittisten kysymysten pohdinnalle.
Syksyn ensimmäisiä suuri asioita on aina tulevan
vuoden budjetin käsittely.
Elvyttävä budjetti
Viime syksynä vientimme
supistumisen myötä tullut talouden taantumakierre syveni kuluvan vuoden
talvella. Talouden toimeliaisuus on kesän aikana edelleen heikentynyt.
Valtiovarainministeriön julkaisemassa budjettiehdotuksen mukaan valtio ottaa
ensi vuonna lisää velkaa 13 miljardia euroa palvelutason ylläpitämiseen ja
talouden voimakkaaseen elvyttämiseen. Tärkeää on, että nyt tehtävät investoinnit
lähtevät liikkeelle nopeasti ja että ne ovat työllistäviä ja edesauttavat
tulevaa kasvua. Liikaa velkaantumista on kuitenkin varottava.
Koska työttömyysasteen
arvioidaan nousevan 10 ½ prosenttiin ensi vuonna, on tärkeää, että
työllisyyspolitiikan määrärahoja lisätään budjettiehdotuksessa. Toimenpiteitä
kohdistetaan erityisesti nuorten ja vastavalmistuneiden nopeaan työllistymiseen
ja pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn.
Jotta talouden pyörät
pidetään pyörimässä, halutaan budjettiehdotuksessa estää työn verotuksen
kiristyminen entisestään mm. poistamalla työnantajan kansaneläkemaksu. Siinä on
myös merkittäviä panostuksia rakennusteollisuuteen, koulutukseen sekä
vanhempainvapaiden kohentamiseen. Myös eläketulon verotusta kevennetään siten,
että eläketulon veroaste on korkeintaan vastaavan palkkatulon veroasteen
tasolla. Kaikkein pienituloisimpien verotusta kevennetään.
Myös ay-liikkeen syytä arvioida vaalituen peliäännöt
Viime aikoina vellonut
vaalirahakeskustelu on syytä saada kunnialla päätökseen. Vaalirahoitusta koskeva
lainsäädäntö ja käytännöt on saatettava viipymättä sellaiseksi, että ne
vastaavat yleistä oikeudentajua ja tukevat demokratian toteutumista. On aivan
olennaista, että myös ay-liikkeessä käydään vaalirahoituksesta linjakeskustelu
ja että puoluerahoituksen uudistamista miettivä Lauri Tarastin johtama työryhmä
käsittelee ay-liikkeen antamaa tukea.
Osa
ay-liikkeestä on rahoittanut päätähuimaavilla summilla vaalityötä ja jotkut
lähes yksinomaan yhtä aatesuuntaa tai puoluetta. Kuitenkin
palkansaajajärjestöjen jäseninä on kaikkia puolueita kannattavia ja erilaisia
arvosuuntia omaavia jäsenmaksua maksavia jäseniä. On kaikki syyt kysyä, onko
kestävää, että järjestö, jossa jäsenistö edustaa eri arvosuuntia rahoittaa
yksipuolisesti vain yhtä aatesuuntaa. Ja kyse on kuitenkin rahoista, joita
kaikki veronmaksajat rahoittavat verovähennyksien kautta. Ei ole täysin
samantekevää, antavatko vaalirahoitusta yksittäiset ihmiset ja yritykset omista
varoistaan vai saadaanko rahoitusta valtion tukemilta tai omistamilta tahoilta.
On hyvä, että vaalirahoituslaki tulee jatkossa
koskemaan myös puolueita. Ehdokkaitahan se koskee ja aina vaalien jälkeen me
annamme vaalirahoitusilmoituksen. Oman vaalirahoitukseni olen hankkinut
pääasiassa myymällä talousseminaareja. Minun ja muiden vaalirahoitusilmoitukset
ovat nähtävillä osoitteessa http://www.vaalit.fi/38746.htm.
Puolueiden vaalirahoitusilmoituksen muotoa ja tarkkuutta on myös hyvä arvioida
niin, ett se antaa varmasti riittävät tiedot.
Puolueiden ja ehdokkaiden
tukeminen talkootyöllä tai lahjoituksin on demokratian tärkeimpiä
toteutumismuotoja. On välttämätöntä, että vaalirahoituspelisäännöt saadaan
sellaiseksi, etteivät ne estä vaalirahoituksen hankkimista. Suomalaisten ja
Suomen tulevaisuuden kannalta ei ole eduksi, jos politiikassa voisivat olla
tulevaisuudessa yksinomaan vain hyvin varakkaat ihmiset tai ennestään tunnetut
julkkikset. Tämä kaventaisi kovalla kädellä politiikkaan
osallistumismahdollisuuksia ja kasvattaisi demokratiavajetta.
Kunnianhimoton Itämeristrategia
Istuntotauosta huolimatta
jatkaa eduskunnan Suuri valiokunta aina työtään myös kesäisin. Heinäkuun alussa
kokoonnuimme käsittelemään Komission tuoretta Itämeristrategiaa. Valitettavasti
Itämeristrategia oli löperyydessään pettymys. Ainoa ehdotus sitovaksi
tavoitteeksi oli pesuaineiden fosfaattikielto.
Valiokunnassa annoimmekin
lausunnon, jonka mukaan strategian tavoitteet eivät olleet tarpeeksi
kunnianhimoisia, eivätkä ehdotetut toimet tarpeeksi konkreettisia.
Erityisesti ponnettomuus
saada maatalouden päästöt kuriin on EU:n ja Itämeristrategian häpeätahroja.
Vaikka Itämeren rantavaltioiden maatalous tuottaa enemmän ravinnevalumia kuin
kaupunkien jätevedet, tarjotaan strategiassa maatalouteen edelleen vain
vapaaehtoisia toimia. Itämeri ei olisi kuolemassa, jos vapaaehtoiset toimet
olisivat tepsineet.
Itämerellä vallitsevan vakavan ja akuutin
ympäristökriisin korjaamiseksi tarvitaan sitovia ja vaikuttavia tavoitteita
kaikille päästötahoille. Vapaamatkustajia ei tule sallia. Suomen on
Itämeristrategian neuvotteluissa kiritettävä koko EU:ta kunnianhimoisempiin
tavoitteisiin. Itämeren suojeluun on luotava sitovia sopimuksia Venäjä mukaan
lukien.
Järjestöjen lastenhoitoavun alasajo pysäytettävä
Järjestöjen, kuten Mannerheimin
Lastensuojeluliiton ja Väestöliiton, järjestämä tilapäinen lastenhoitoapu on
vaarassa loppua ensi vuonna kokonaan. Lukuisille perheille tärkeä ja monille
ainoa apu on romuttumassa Raha-automaattiyhdistyksen EU:n
sisämarkkinalainsäädännön ylikireään tulkintaan, jonka mukaan
lastenhoitotoiminta vääristää liikaa alan kilpailua.
On kohtuutonta, että
tilanteessa, jossa lapsiperheiden hyvää arkea ja vanhemmuutta pitäisi kaikin
tavoin edistää, leikattaisiin lukuisille perheelle olennainen arjen
selviytymisapu. On välttämätöntä, että RAY:n hallitus ja viime kädessä
valtioneuvosto uudelleenarvioivat EU:n ja kansallisen lainsäädännön soveltamisen
niin, ettei lain ylikireällä tulkinnalla estetä järjestöjen
lastenhoitopalveluiden tukemista. Parhaillaan tehdään työtä hartiavoimin, että
järjestöjen tukemista voitaisiin jatkaa ja että myös lastenhoitotoiminta voisi
jatkaa katkeamatta.
Olen jättänyt aiheesta
valtioneuvostolle myös kysymyksen, koska kyseessä on periaatteellisesti
hyvin tärkeä asia. Järjestöjen julkisen tuen pelisääntöjen tarkentaminen ja
tukien palvelumarkkinoita vääristäviä vaikutuksien vähentäminen on tärkeää,
mutta se ei saa romuttaa järjestöjen mahdollisuuksia toimia palvelusektorilla.
Järjestöillä on mittaamatonta osaamista ja niitä tarvitaan osana
hyvinvointiyhteiskunnan palvelu- ja tukiverkostoa.
Järkevää kaupunkipolitiikkaa
Helsingin kaupungin
lainamäärä on vaarassa kolminkertaistua seuraavassa kahdessa vuodessa. Näin
velat nousisivat noin 3300 euroon asukasta kohti. Tämä johtuu verotulojen
ehtymisestä ja muun muassa toimeentulotukimenojen paisumisesta jo tänä vuonna.
Taantuma ei saa kuitenkaan
kampittaa peruspalveluiden laatua, eikä meneillään olevia keskeisiä
kehittämishankkeita. Vanhustenhuollon inhimillisyyden ja kodinomaisuuden
lisääminen ovat niistä keskeisimpiä. Tehtävää riittää. Puolisoiden ja
elämänkumppaneiden oikeus päästä samaan vanhainkotiin ja elää yhdessä on
mielestäni perusoikeus, josta on ehdottomasti pidettävä kiinni. Investointien
vauhdittaminen, kuten koulujen korjaaminen ja päiväkotien rakentaminen, ovat
kaikkien kaupunkilaisten etu. Tuovathan ne myös lisää työpaikkoja ja pitävät
talouden pyörät pyörimässä.
Vaikka lisälainan ottaminen
on välttämätöntä, on sen otossa pidettävä järki mukana. Emme saa
ylivelkaantua. Tärkeää on myös katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja varmistaa,
ettei asumista ja elämistä tehdä Helsingissä enää yhtään kalliimmaksi.
Erityisesti julkisuudessa vilauteltua kiinteistöveron nostoa on ehdottomasti
vältettävä.
Aurinkoa loppukesään
toivottaen,
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi
|