Kuukausikirjeet
Syyskuu 2007 |
Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 25.2.2005
Hyvä vastaanottaja! Vuosi vaihtui odottamattomissa tunnelmissa. Aasian hyökyaaltokatastrofin edessä koko maailma joutui pysähtymään. Luonnonvoimat muistuttivat meitä siitä, ettemme pysty hallitsemaan kaikkia riskejä. Eduskunnassa kunnioitimme hyökyaaltokatastrofin uhreja hiljaisella hetkellä. Kuulimme pääministeri Vanhasen ilmoituksen Aasian katastrofista. Vasta Ahtisaaren selvitystyöryhmän valmistuttua on aika arvioida, miten kriisivalmiuttamme on syytä parantaa. Toivon, että Aasian tapahtumat herättivät ihmiset näkemään, että maapallo ja maailman turvallisuus ovat yhteisiä. Vahvistunut yhteisvastuu on kestävä pohja rakentaa parempaa uutta vuotta. Valtiopäivien varsinaisessa avajaiskeskustelussa käytiin tuttuun tapaan läpi kuluvan vuoden hallituksen politiikkaa ja keskeisimpiä eduskunnalle annettavia esityksiä. Kevään kuumimpia ja eniten puhututtavia yksittäisiä asioita lienevät laki hedelmöityshoidoista ja työmarkkinatuen uudistamisesta. Myös uusi yliopistolaki, johon liittyy päätös rajata yliopisto-opiskelijoiden opinto-oikeutta, herättää taatusti tunteita. Vanhasen avajaiskeskustelupuheenvuorosta kuvastui selvä tyytyväisyys hallituksen aikaansaannoksiin. Itsetyytyväisyyteen ei ole kuitenkaan varaa työllisyystavoitteen karatessa ulottumattomiin. Toimiin työllisyyden parantamiseksi on ryhdyttävä nyt, kun rakenteelliset uudistukset voidaan tehdä harkitusti ja hallitusti. Jos työllisyysluvut eivät parane, loppuvat rahat. Edessä ovat leikkauslistat tai mittava lisävelkaantuminen. Tämä tosiasia on myönnettävä. Työttömyys ei ole vain inhimillinen tragedia työtä vaille oleville, vaan yhtä lailla se syö koko yhteiskunnan voimavaroja. Tuorein esimerkki hallituksen kyvyttömyydestä pureutua työttömyyteen on kaavailu siirtää työmarkkinatuki ja pitkäaikaistyöttömien toimeentulo kuntien vastuulle, ilman varmuutta valtion täydestä korvauksesta. Toteutuessaan esitys vaarantaisi kuntien talouden ja sitä kautta peruspalvelut. Jo ennestään kireä kuntatalous ei kestä lisärasitteita. Työmarkkinatuen vastikkeellisuuden lisääminen on kannatettavaa, mutta lisävelvoitteet edellyttävät myös lisärahoitusta. Hallituksen työmarkkinatukiuudistuksesta on oltava hyötyä työttömille, eikä sillä ei saa sotkea kuntien työmarkkinoita. Erityisen kipeästi työmarkkinatukiesitys osuisi Helsinkiin, jossa toimeentulotuen ja työmarkkinatuen saajia on paljon. Helsinki on saanut vihdoin yhteisöveropuhallusten jälkeen taloutensa kovalla työllä tasapainoon. Hallituksen ei pidä horjuttaa Helsingin tai pääkaupunkiseudun tilannetta enää millään tavoin. Valtiovarainministeri Kalliomäki nosti heti tammikuun alun puheenvuorossaan esille ajatuksensa siitä, että yhteisöveron tuotto on siirrettävä kunnilta valtiolla. Tällaista kaupunkivastaisuutta vastaan on vahvasti taisteltava. Näyttää siltä, että suurin uhka Helsingin taloudelle ja helsinkiläisten palveluille tulee valtiovallan suunnalta. Me helsinkiläiset emme ole toteuttaneet tiukkaa säästöohjelmaa sen vuoksi, että säästöt siirretäisin taas maakuntiin. Rankat sopeutustoimet tehtiin siksi, että voisimme entistä paremmin turvata helsinkiläisten palvelut ja elinolosuhteet. Eduskunnan ja hallituksen olisi aikaa ymmärtää, että kansankunnan etu ei ole Helsingin kurittaminen. Helsingin kaupunginvaltuusto kävi lähetekeskustelun ensi vuoden talousarviosta. Työttömyyden, vähenevien verotulojen ja valtiovallan taholta tulevien uhkien vaikutukset nousivat keskustelussa päällimmäisiksi. Kokoomuksen johdolla on Helsingin taloutta saatu pikku hiljaa tasapainoon. Me haluamme tarjota ensiluokkaiset palvelut kaikille helsinkiläisille. Tämä edellyttää, että opimme tuottamaan samalla rahalla enemmän ja parempia palveluja. Haaste on iso niin kaupunkimme henkilöstölle kuin poliittiselle johdolle. Pian valittavan uuden ylipormestarin tärkeä tehtävä on varmistaa, että näihin haasteisiin todella vastataan. Niin Helsingin kuin koko Suomen kannalta on kaikkein olennaisinta, miten työllisyys kehittyy. Kokoomuksen eduskuntaryhmä esitti 39 konkreettista toimenpide-esitystä Hyvinvointia työllä ja talouskasvulla – raportissa, joka julkaistiin edellisviikolla. Raportissa esitetään muun muassa yritysverouudistuksen epäkohtien korjaamista, kannustimia yrittämiseen ja omistamiseen sekä erilaisia työllistämistä helpottavia veroratkaisuja, kuten kotitalousvähennyksen laajentamista. Toistamme raportissa vaatimuksemme jakaa vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tasapuolisesti. Raportissa korostetaan osaamisen merkitystä ja perusopetuksen voimavarojen tärkeyttä. Kokoomuslaiset linjaukset talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi ovat luettavissa kokoomuksen verkkosivuilta osoitteesta http://www.kokoomus.fi/artikkeli.php?artikkeli_id=1808 Vuoden alku on oppositiopuolueelle erityisen työntäytteistä aikaa. Silloin keskitytään valmistelemaan vaihtoehtoisia esityksiä hallituksen politiikkaan. Sen lisäksi, että toimin jäsenenä työryhmässä, joka teki kokoomuksen talous- ja työllisyyslinjaukset, olen mukana työryhmässä, joka valmistelee kokoomuksen vammaispoliittiset linjaukset. Tämä ohjelma tulee käsittelyyn kevään puoluevaltuustoon. Kokoomuksen puoluevaltuusto kokoontui helmikuun alussa ensimmäiseen vaalikokoukseensa. Kokouksessa käsiteltiin puolueen strategiatyötä, joka on edennyt sen toteutusvaiheeseen. Strategiassa on määritelty neljä politiikan teemaa, joissa kokoomuksella on oltava paras osaaminen ja vahva sanoma. Aihealueet ovat kansainvälisyys, luovuuden talous ja yrittäjyys, koulutus ja sivistys sekä ennakoiva sosiaali- ja terveyspolitiikka, joka on puoluejohdon työnjaossa vastuullani. Lähestyvät presidentinvaalit alkavat näkyä ja tuntua niin mediassa kuin päivänpoliittisessa keskustelussa. Vilkastuva keskustelu presidentinvaaleista näyttää kuitenkin kulkevan kummalliseen suuntaan. Presidentti Tarja Halonen ei ole vielä ilmoittanut aikeistaan, mutta jo nyt hänen taakseen ollaan kilvan asettumassa. Tai sitten Halosen suosion arvellaan olevan niin vahva, että jotkut pohtivat, kannattaako omaa ehdokasta ylipäänsä asettaa. Vaarana on, että vaalit on kertaalleen käyty ennen kuin ensimmäistäkään ehdokasta on nimetty. Ihmettelen ennen kaikkea vihreiden puheenjohtajan Soininvaaran hoppua sinetöidä tuki Haloselle, vaikka presidenttipeli on vielä auki ja puolueesta on kantautunut mielipiteitä oman ehdokkaan asettamiseen. Yhtä oudolta tuntuvat Rkp:n puheenjohtajan Enestamin luovutusmieliala ja puheet säästää eduskuntavaaleihin jättämällä presidentinvaalit kokonaan väliin. Presidentinvaaleissa ei ole kuitenkaan kyse säästämisestä eikä voittamisesta tai häviämisestä, vaan vaaleilla on laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Puolueiden tehtävä on lisätä kansalaisten kiinnostusta yhteiskunnallisia asioita kohtaan ja tarjota erilaisia poliittisia vaihtoehtoja. Kokoomuksen niskaan on yritetty sälyttää presidentinvaalien vaikeutta. Tämäkään ei pidä paikkansa. Me olemme valmiita haastajan asemaan ja käymään tarvittaessa rohkeaakin keskustelua. Presidentinvaalikampanjan aikana käydään keskustelua koko kansakunnan tulevaisuuden suunnasta, myös niistä yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, jotka eivät suoraan kuulu presidentin toimivaltaan. Siksi keskustelun kahlitseminen on vahingollista. Enemminkin punamullalle tulevat presidentinvaalit näyttävät olevan piinalliset. Tästä esimerkkinä ovat yritykset supistaa vaalikampanja minimiin ja samalla pitää pinnan alla ilmeisen kiusallisena koetut ulkopoliittiset linjaerot. On totta, että oppositiopuolueena meillä ei ole pääministeriä tai ulkoministeriä, joten ehdokastilanne on haastava ja erilainen. Toisaalta istuvan pääministerin on vaikea haastaa istuvaa presidenttiä. Tämä on sitten helpompaa oppositiosta käsin. Suomen kansa on aina antanut arvostuksensa istuvalle presidentille. Tilanne muuttuu, kun ehdokkaita aletaan nimetä. On selvää, että kampanjan myötä kannatusluvut lähtevät liikkeelle. Tarkoitus on, että kokoomus nimeäisi virallisesti presidenttiehdokkaansa ylimääräisessä puoluekokouksessa marraskuussa. Selvää on, että ehdokkaamme on oltava hyvissä ajoin syksyyn mennessä selvillä. Kokoomuksen ja kokoomuslaisten pitää vahvasti katsoa eteenpäin itseään uskoen, eikä märehtiä aikaisempia presidentinvaaleja. Peruutuspeiliin tuijottamalla ei ole koskaan syntynyt mitään hyvää. Ei ole mitään syytä, miksei kokoomuksen ehdokas olisi vaalien toisella kierroksella, haastajana, porvarillisten äänien kokoajana. Aurinkoista kevättalvea toivottaen,
Sari Sarkomaa |