Kuukausikirjeet
Syyskuu 2007 |
Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 5.4.2005
Hyvä vastaanottaja! Kevätaurinko paistaa jo lämpimästi. Kesää kohti ollaan menossa vauhdilla. Myös kokoomuksen kevät on jatkunut aurinkoisena. Jussi Pajusen valinta Helsingin kaupunginjohtajaksi oli erinomainen asia niin kokoomuslaisten kuin kaikkien helsinkiläisten kannalta. Pajunen sai odotetusti ja ansaitusti laajan tuen hänet valinneelta valtuustolta. Uskon vahvasti, että hänestä saamme koko Helsingin ja kaikkien helsinkiläisten asioita ajavan yhteistyökykyisen kaupunginjohtajan. Samaisessa kaupunginvaltuuston kokouksessa hyväksyttiin tärkeä Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma, jossa tarkastellaan ympäristönsuojelun painopisteitä ja tavoitteita vuosille 2005 – 2008. Ympäristöohjelman tärkein tavoite on säilyttää Helsinki viihtyisänä, vehreänä ja puhtaana. Pidin kokoomuksen valtuustoryhmän puheenvuoron, jossa käsiteltiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja sen suhteen muun muassa joukkoliikenteen kehittämistä ja jätehuoltoa. Puheenvuorossa esittämäni kokoomuksen kannat saivat laajaa tukea ponsiäänestyksiä myöten. Puheessa kiinnitin erityistä huomiota myös katupölyyn. Katupöly on pitkään ollut yksi keskeisimmistä Helsingin ilmansuojeluongelmista ja terveysriskeistä. Katupölyn ja pienhiukkasten vaikutus terveyteen on paljon aiemmin tiedettyä vahingollisempaa. Viime viikkoina Helsingin ilmanlaatu on ollut huolestuttavan huono pakkasen, katupölyn ja pakokaasujen takia. On erinomaista, että katujen kevätsiivous on vihdoin saatu liikkeelle, vaikka yöpakkasten takia tositoimiin päästiin vasta pääsiäisen jälkeen. Kaupunkimme tehokas kevätsiivous onkin varsin kustannustehokas tapa lisätä helsinkiläisten hyvinvointia, joten siitä on huolehdittava tinkimättä. Vajaan vuoden päästä pidettävät presidentinvaalit alkavat jo näkyä ja tuntua kaikessa. Presidentinvaaliasetelmien alkaessa muodostua, ovat poliittiset värähtelyt voimistuneet. Viimeistään viime torstaina, kun Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistön päätös olla käytettävissä kokoomuksen presidenttiehdokkaana tuli julki, alkoi suorastaan säkenöidä. Kuvaava oli, miten pääministeri Vanhasen politiikan toimittajien lounastapaamisen keskustelut kääntyivät hallituksen toimien puolivälitarkastelun ja EU-politiikan läpikäymisen sijaan presidentinvaalikeskusteluun, kun tieto Niinistön ehdokkuudesta kiiri tilaisuuteen. Muuta keskustelua ei sitten lounaalla taikka eduskunnan käytävillä sinä päivänä käytykään. Tieto Niinistön ehdokkuudesta ilmoitettiin kokoomuksen puoluehallituksen kokouksessa. Kokouspaikka suorastaan kuhisi toimittajia, kun vihje mahdollisesta presidentinvaaleihin liittyvästä uutisesta oli kantautunut toimittajille. Tieto Niinistön lähtemisestä presidentinvaalikisaan oli odotettu, mutta silti fantastinen yllätys. Saman tien piirien puheenjohtajat, jäsenliitot ja kokoomuksen eduskuntaryhmä antoivat Niinistön ehdokkuudelle vahvan ja täyden tuen. Pidimme puoluejohdossa tärkeänä, että kun päätös ehdokkuudesta oli tehty, oli se myös hyvä kertoa julkisuudessa. Sauli Niinistön päätös herätti presidentinvaalien yllä leijailleen passiivisen odottelun ja viivyttelyn tunnelman kertaheitolla. Vielä hetki sitten oli vaarana, että presidentinvaalit olisi hyssytelty hiljaa ja vaivihkaa ohi ilman todellista vaalia. Varsinkin demarit ja vasemmisto ovat yrittäneet luoda vaikutelman siitä, tarvitaanko vaaleja ollenkaan, kun istuvan presidentin ulkopolitiikkaan ollaan niin tyytyväisiä. Demareita onkin myötäilty vahvasti. Vihreiden Soininvaara kiirehti jo alkumetreillä lähes lupaamaan puolueensa tukea Haloselle, mutta jäsenkenttä olikin toista mieltä: he haluavat oman ehdokkaan. Vasemmistoliitto ei aseta omaa ehdokasta, mutta ei ole vaikea arvata, kenen taakse he asettuvat. Ulkopolitiikan hoitoa yhdessä valtioneuvoston kanssa on aivan oikein korostettu tasavallan presidentin tärkeimpänä tehtävä. Mutta arvoilla on väliä myös ulkopolitiikan hoidossa. Ei ulkopolitiikka ole osa-alue, jossa arvoilla ei olisi merkitystä – päinvastoin! Presidentin arvomaailmalla on valtava merkitys sille, miten hän tehtäviään hoitaa. Parhaimmillaan presidentti on mielipidejohtaja ja suunnannäyttäjä, joka myös vie Suomi-kuvaa maailmalle. Ei siis ole yhdentekevää, kuka presidentinlinnassa asioita hoitaa. Presidentinvaalien rinnalla julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua porvariyhteistyöstä. Keskustelua on viritelty niin kokoomuksen kuin keskustan piireistä. Kysymys on luottamuksen vahvistamisesta ja yhteistyöilmapiirin luomisesta porvaripuolueiden välille yleisesti, mutta myös presidentinvaalien toista kierrosta ajatellen. Vastaanotto on ollut pääsääntöisesti myönteistä. Porvariyhteistyöajatusta tukee myös Helsingin Sanomien teettämä gallup, jossa enemmistö vastaajista oli ajatuksen puolesta. Ja miksipäs ei, onhan yhteistyö yleensä toivottavaa politiikan ja muillakin elämän saroilla. Ja miksi ei siis myös porvareiden välillä? Demarit eivät millään tahdo sulattaa ajatusta porvareiden yhteistyöstä. Kokoomusta ja keskustaa on syytetty ties mistä kassakaappisopimuksista, saunasopimuksista tai salaisista neuvotteluista, mitkä eivät pidä paikkaansa. Tähän ei ole tarve. Keskustelua on käyty avoimesti. Äänestäjien pään yli ei ole tarkoitus, eikä voi kävellä. Tämän pitäisi olla kaikille selvää. Kyseessä ei ole myöskään vaalipuheet tai sopimukset porvarihallituksesta, sillä vain vaalit ja hallitusohjelmaneuvottelut ratkaisevat sen, minkälainen hallitus maatamme johtaa 2007 eteenpäin. Mielestäni on jo aika normalisoida tilanne Suomessa, jossa enemmistö kuitenkin on porvareita, ja ymmärtää, että myös kokoomus ja keskusta voivat tehdä yhteistyötä. Eero Heinäluoman vertauskuvat kansalaissodan jaoista ovat suorastaan pöyristyttäviä. Ainoa tapa rakentaa yhteistyötä on avoin ja julkinen keskustelu. Se on normaalia poliittista keskustelua. Vain keskustelulla hälvennetään ennakkoluuloja ja estoja. Ainakin nyt näyttää siltä, että istuva presidentti, jos hän vain kisaan lähtee mukaan, on mukana myös toisella kierroksella. Sen sijaan vaalien ensimmäisellä kierroksella kokoomus ja keskusta tulevat käymään kovan kisan siitä, kumman ehdokas selviytyy toiselle kierrokselle. Tässä tiukassa kisassa kokoomus on vahvoilla. On muistettava, että tämän hetken mielipidemittaukset eivät kerro lopullista tulosta ja gallupit elävät aina vaalipäivään asti. En usko, että tällä kertaa sukupuoli olisi niin ratkaiseva tekijä. Nyt kun lasikatto on rikottu, vaaleista tulee vahvasti arvovaalit. Parhaimmillaan vaaleista tulee myönteinen, mutta kova kisa. Kokoomuksella on uskottava ja vahva ehdokas. Kokoomus lähtee tavoittelemaan voittoa. Aurinkoista kevättä toivottaen,
Sari Sarkomaa |