Kuukausikirjeet

Helmikuu 2011

Tammikuu 2011

Joulukuu 2010

Marraskuu 2010

Lokakuu 2010

Syyskuu 2010

Kesäkuu 2010

Toukokuu 2010

Huhtikuu 2010

Maaliskuu 2010

Helmikuu 2010

Joulukuu 2009

Marraskuu 2009

Lokakuu 2009

Syyskuu 2009

Elokuu 2009

Kesäkuu 2009

Toukokuu 2009

Huhtikuu 2009

Maaliskuu 2009

Helmikuu 2009

Tammikuu 2009

Joulukuu 2008

Marraskuu 2008

Lokakuu 2008

Syyskuu 2008

Elokuu 2008

Kesäkuu 2008

Toukokuu 2008

Huhtikuu 2008

Maaliskuu 2008

Helmikuu 2008

Tammikuu 2008

Joulukuu 2007

Marraskuu 2007

Syyskuu 2007

Kesäkuu 2007

Toukokuu 2007

Eduskuntatervehdys

Maaliskuu_2_2007

Maaliskuu 2007

Helmikuu 2007

Joulukuu 2006

Marraskuu 2006

Lokakuu 2006

Syyskuu 2006

Kesäkuu 2006

Toukokuu 2006

Huhtikuu 2006

Maaliskuu 2006

Tammikuu 2006

Joulutervehdys

Joulukuu 2005

Lokakuu 2005

Syyskuu 2005

Kesäkuu 2005

Toukokuu 2005

Huhtikuu 2005

Helmikuu 2005

Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 26.10.2005

Hyvä vastaanottaja!

Syksyn eduskuntatyötäni on pääasiallisesti leimannut ensi vuoden budjetin käsittely valtiovarainvaliokunnassa. Talousvaliokunnassa pinnalla ovat olleet suurta julkisuutta herättäneet Fortumin kannustejärjestelmät, joista olemme kuulleet lukuisia asiantuntijoita ja ministereitä.

Viime viikolla suuressa salissa käytiin vilkas debatti joukkoliikenteen tilasta. Nykyisen hallituksen aikana joukkoliikennepalvelut ovat niin pahasti rapautumassa, että koko oppositio teki asiasta hätähuutona yhteisen välikysymyksen. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että opposition huoleen hallituksen joukkoliikennevastaisuudesta yhtyivät myös päähallituspuolueet. Ei mikään ihme, sillä nykyisen hallituksen aikana joukkoliikenteen tuki on laskenut ja se olisi laskenut vielä enemmän, ellei eduskunta olisi puuttunut asiaan. Joukkoliikennerahat ovat alhaisemmalla tasolla kahteenkymmeneen vuoteen.

Joukkoliikennepalveluiden kurjistumisesta huolimatta hallitus jatkaa ensi vuonnakin joukkoliikennemäärärahojen leikkaamista. Tämä merkitsee vähintään 1400 päivittäisen bussivuoron lakkauttamista eri puolella Suomea. Kaiken päälle joukkoliikenteen alasajosta kertyvät valtion säästöt siirtyvät pahimmillaan moninkertaisesti kuntien lisäkuluiksi, kun ne joutuvat huolehtimaan lakisääteisistä velvoitteistaan kalliimmilla kuljetusmuodoilla.

Toimiva joukkoliikenne on myös tärkeä osa ilmastomuutoksen torjuntaa. Liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on ollut erityisen vaikeaa ja nyt se hankaloituu entisestään.

Erityisesti huolestuttaa Helsingin ja pääkaupunkiseudun tilanne. Tavoite joukkoliikenteen markkinaosuuden lisäämisestä on epäonnistunut. Matkustajamäärien väheneminen on johtanut noidankehään: lippujen hinnat nousevat ja tarjonta heikkenee ja siten joukkoliikennettä käytetään entistä vähemmän. Onkin hyvä, että Helsingissä omissa budjettineuvotteluissa lisättiin kokoomuksen tavoitteen mukaisesti joukkoliikenteeseen lisää rahaa niin, että lippujen hintojen nousu pysyy kohtuullisena. Valiovaltahan ei Helsingin joukkoliikenteen kustannuksin osallistu.

On tärkeää, hallitus sitoutuisi kestävästi Suomen ainoan metropolialueen liikennehankkeiden eteenpäinviemiseen ja joukkoliikenteen edistämiseen, kuten muualla Euroopassa tehdään. Valtiovallan panostaminen pääkaupunkisedun keskeisiin infrahankkeisiin on koko Suomen etu. Valitettavasti päätöksiään yhä odottaa niin Marja-rata kuin Länsi-Espoon metro. Eräs tapa kanavoida tukea on valtion vastuu erityisryhmien lippualennuksista. YTV:n taloudessa opiskelijoiden, eläkeläisten ja vammaisten tuki merkitsee noin 20 miljoonan euroa panosta. Tähän valtio voisi osallistua.

Joukkoliikenteen vaikeuksiin on löydettävä ratkaisut. Toimiva joukkoliikenne on välttämätöntä niin ihmisten arjen sujuvuuden kuin ympäristön kannalta. Tämän eteen kokoomus tekee työtä.

Kokoomuksen puoluevaltuusto piti viime viikonloppuna syyskokouksensa. Pääaiheena käsittelimme kunta- ja palvelurakenneuudistusta, josta hyväksyimme myös kannanoton. Viestimme on selvä. On ehdottoman tärkeää, että palveluiden ja kuntakentän uudistamispäätöksiä ei siirretä yli vaalien, vaan asiassa oikeasti viivytyksettä edetään.

Julkisuuteen tullut puoluesihteeri Lankian paimenkirje paljasti keskustan todelliset aikeet. Keskusta on takertunut oman valta-asemansa betonointiin ja jalkoihin on jäämässä varsinainen tavoite peruspalveluiden turvaamisesta. Keskustan vahva halu säilyttää ennallaan kuntakenttä museoisi ja tuhoaisi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Tosiasia on, että ilman sirpaleisen kuntakentän yhdistämistä ja nykyistä selkeämpää eri alueiden yhteistyötä ei ole mahdollista turvata hyvinvointiyhteiskuntamme palveluita. Uudistuksella on luotava elinkelpoisia, toimintakykyisiä kuntayksiköitä, jotka kykenevät pidemmällä aikavälillä tehokkaaseen palvelujen järjestämiseen, rahoittamiseen, niiden tilaamiseen ja laadun valvontaan.

On suuri vaara, että keskusta ei vältä kiusausta ryhtyä itselleen kiusallisen kunta- ja palvelu-uudistuksen jarrumieheksi. Jo nyt kepun piiristä on kuulunut vaateita, että uudistuspäätöksiä ei saa tehdä tällä vaalikaudella vaan hankala asia on lykättävä yli vaalien. Ei ole vaikea kuvitella, että kepu mielisi vaaliteemakseen uudistuksen vastustamisen. Yhtä helppoa on kuvitella, että jos keskusta olisi vaalien jälkeenkin hallituksessa, se olisi silloin valmis toteuttamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Näinhän kävi tuloveron alennuksissakin.

Helsinkiläisten palveluiden kannalta on olennaisen tärkeää, että uudistuksessa edetään pikaisesti ja alueiden erilaiset tarpeet huomioiden. Muutoin on vaarana, että edessämme ovat uudet puhallukset yhteisöveroleikkauksien tapaan. Helsingin talous on jo nyt tiukalla - uusia epäoikeudenmukaisuuksia emme enää kestäisi.

Kokouksessaan puoluevaltuusto hyväksyi myös kokoomuksen vammaispoliittisen työryhmän laatiman vammaispoliittisen ohjelman ja siihen liittyvän kannanoton.

Vammaispolitiikassa on maassamme edetty ja osin olemme hyvinkin edistyksellisiä. Mutta myös kipeitä epäkohtia löytyy, jotka vain pahenevat kuntatalouden kurjistuessa. Yksi vahvimmin ihmisarvoa loukkaava asia on vaikeavammaisten ongelmat saada henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtainen avustaja on välttämätön, jotta vaikeavammainen ihminen voisi elää mahdollisimman samanlaista elämää kuin muutkin. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että laissa säädetään vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtainen avustaja subjektiiviseksi oikeudeksi. Oikeus avustajaan on kulmakivi tasa-arvoisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisessa.

Toinen kompastuskivi on ympäristön esteet. Usein suurin ongelma ei ole niinkään yksilön liikuntarajoitteisuus tai vammaisuus, vaan hankalaksi rakennettu ympäristö. Kunnat ovat keskeisessä asemassa, kun elinympäristöä rakennetaan esteettömäksi. Kaikissa kunnissa olisikin määriteltävä kaupunkiympäristön esteettömyyden ja palveluiden laatukriteerit ja niiden seurantajärjestelmä. Esteetön ympäristö on hyvä ympäristö meille kaikille, kohtaammehan me kaikki eri elämänvaiheissa rajoituksia. Tämä on hyvä muistaa.

Oikein mukavaa loppusyksyä toivottaen,

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja, Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi