Kuukausikirjeet

Helmikuu 2011

Tammikuu 2011

Joulukuu 2010

Marraskuu 2010

Lokakuu 2010

Syyskuu 2010

Kesäkuu 2010

Toukokuu 2010

Huhtikuu 2010

Maaliskuu 2010

Helmikuu 2010

Joulukuu 2009

Marraskuu 2009

Lokakuu 2009

Syyskuu 2009

Elokuu 2009

Kesäkuu 2009

Toukokuu 2009

Huhtikuu 2009

Maaliskuu 2009

Helmikuu 2009

Tammikuu 2009

Joulukuu 2008

Marraskuu 2008

Lokakuu 2008

Syyskuu 2008

Elokuu 2008

Kesäkuu 2008

Toukokuu 2008

Huhtikuu 2008

Maaliskuu 2008

Helmikuu 2008

Tammikuu 2008

Joulukuu 2007

Marraskuu 2007

Syyskuu 2007

Kesäkuu 2007

Toukokuu 2007

Eduskuntatervehdys

Maaliskuu_2_2007

Maaliskuu 2007

Helmikuu 2007

Joulukuu 2006

Marraskuu 2006

Lokakuu 2006

Syyskuu 2006

Kesäkuu 2006

Toukokuu 2006

Huhtikuu 2006

Maaliskuu 2006

Tammikuu 2006

Joulutervehdys

Joulukuu 2005

Lokakuu 2005

Syyskuu 2005

Kesäkuu 2005

Toukokuu 2005

Huhtikuu 2005

Helmikuu 2005

Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 18.9.2009

Hyvä ystävä,

Eduskunnan syksyn painopiste on perinteiseen tapaan tulevan vuoden talousarvio. On myönteistä, että maailman taloudessa on näkyvissä valonmerkkejä, mutta selvää on, että talouden epävarmuus jatkuu. Monista toimista huolimatta on varauduttava siihen, että työttömyys lisääntyy voimakkaasti. Suurimmat haasteet ovatkin vielä edessämme.

On perusteltua, että käsittelyssä olevan budjetin tärkeimpiä tehtäviä on siksi huolehtiminen työllisyyttä edistävistä ja työttömyyttä ehkäisevistä toimista, lomautetuiksi ja työttömiksi jääneiden ihmisten koulutuksesta sekä kuntien rahoituspohjan vahvistamisesta peruspalveluiden turvaamiseksi. Sinivihreän hallituksen tavoite on, että taantuman laskua ei laiteta lapsille eikä heikompiosaisille. Mutta ei myöskään kohtuuttomia vastuita tuleville sukupolville. Tämä on ensi vuoden budjetin sinivihreä lanka.

Talousasiat ovat oman eduskuntatyöni yksi keskeinen painopiste, koska palaan valtiovarainvaliokunnan jäseneksi. Valtiovarainvaliokunnassa olen verojaoston sekä kunta- ja terveysjaoston jäsen.

 

Välikysymys vanhusten laitoshoidosta

Lääninhallitusten viime viikolla julkistamat selvitykset paljastivat monia erittäin vakavia ongelmia vanhusten laitoshoidossa. Nämä epäkohdat vauhdittivat oppositiota tekemään SDP:n johdolla välikysymyksen vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Keskusteluun on varmasti aihetta, mutta ennen muuta tarvitaan toimia.

Siinä, miten huolehdimme ikäihmisistä, on meillä paljon tehtävää. Erityisesti palveluissa on paljon tehtävää, mutta se ei yksin riitä. Yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia. Laitoshoidossa lääkkeellä ei voi korvata hoitajaa, eivätkä hoitajat ole pelkkiä käsiä. Jo pelkkä läsnäolo ja seurustelu voi olla tehokkaampi kuin muutama pilleri.

Elämän ilta on yksi vaihe ihmisen elämässä ja tulee jokaiselle vastaan joskus. Hyvän hoidon takaaminen kuuluu niille, jotka vielä ovat nuorempia ja päättävät, mihin rahaa ja henkilöstöresursseja suunnataan.

Kaikkea vastuuta ei voi kuitenkaan sysätä yhteiskunnan harteille. Omaisten ja läheisten vierailujen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Jokainen voi kohdallaan miettiä, löytyisikö lähipiiristä ikääntynyttä ihmistä, jonka päivää voi piristää pelkällä vierailulla. Monet vapaaehtoisjärjestöt tekevät tällä rintamalla arvokasta työtä, mutta vastuu lähimmäisistä huolehtimisesta kuuluu meille jokaiselle.

Nämä terveiset vein yhdessä ajankohtaisen eläkekatsauksen kanssa Suomen Eläkeläisten edunvalvontayhdistyksen, Sedu ry:n, seminaariin. Kokoomuksen ryhmähuoneessa järjestetyssä eläkeläisjärjestöjen yhteisseminaarissa käytiin laaja keskustelu niin eläkkeistä, verotuksesta kuin ikäihmisten palveluista. Eduskunnan ja eläkeläisjärjestöjen yhteistyön tiivistäminen on tärkeä voimavara.
 

Työn kannattavuus verouudistuksen sininen lanka

Suomen talouden kestävyyttä ja verotuksen kannustavuutta pohtimaan perustettiin vuosi sitten valtiovarainministeriöön työryhmä, jonka vetäjä on alivaltiosihteeri Hetemäki. Työryhmän on tarkoitus käydä läpi koko verotusjärjestelmämme ja antaa kehittämisehdotuksia ensi vuoden loppuun mennessä. Viimeistään silloin on puolueilla oltava valmiina omat näkemyksensä. Verot ovat varmasti kuuma keskusteluaihe tulevissa eduskuntavaaleissa.

Äskettäin työryhmätyöskentelyn väliaikatietoja kerrottiin julkisuuteen. Työryhmän mukaan luvassa on kulutus- ja ympäristöverokorotuksia. Ajatus on siirtää verotuksen painopistettä maltillisesti työnverotuksesta kulutusverotukseen ja verotuksen keventämisvarat kohdistettaisiin työn verotukseen. Tasaveromallit eivät päässeet alkueriä pidemmälle. Työryhmän ajatuksissa ei ollut sinänsä mitään yllättävää. Onhan sinivihreä hallitus ottanut askelia kohti ekologista verouudistusta.

Selvitäksemme talouden haasteista tarvitsemme verojärjestelmän, joka vauhdittaa talouskasvua, työllisyyttä sekä yrittäjyyttä ja turvaa hyvinvointimme rahoituksen. Ekologisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat peruslähtökohtia.

Helsinkiläisten kannalta on olennaista, ettei verouudistuksella tehdä asumista kohtuuttoman kalliiksi, jotta tavallisilla helsinkiläisillä olisi mahdollista asua omassa kotikaupungissaan.  Asuntolainojen korkojen verovähennyksen poistoon ei kalliiden asumiskustannusten pääkaupunkiseudulla ole varaa.

Yhtälailla on huolehdittava, ettei julkisen talouden taantumasta ja velkakierteestä nousemisessa verottajan käsi käy kohtuuttomasti helsinkiläisten taskuilla. Muistissa on kipeänä vieläkin pääministeri Lipposen aikana tehdyt yhteisöveropuhallukset, jotka veivät kertaheitolla pohjaa kotikaupunkimme taloudesta.

Perheet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia

Osana käytävää veropoliittista keskustelua esitti Keskusta oman, jo haudatuksi luullun, perheveromallinsa puheenjohtaja Vanhasen johdolla. Vanhasen mallissa vanhempien tulot laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin kahdella, jolloin veroprosentti muodostuisi alhaisemmaksi varsinkin niissä perheissä, joissa toinen vanhempi tienaa merkittävästi toista enemmän.

Keskustan esittämä perheveromalli veisi perhe- ja veropolitiikkaa täysin väärään suuntaan. Ei ole mitään järkevää syytä ottaa käyttöön veromallia, jonka lähtökohta on tukea perheiden tuloeroja ja kannustaa siihen, että toinen vanhempi hoitaa lapset ja toinen ansiotyön. Työ ja perhe pitää olla joka vanhemman oikeus. Valtiovallan tulee päinvastoin tukea työelämän tasa-arvoa, tasavertaista vanhemmuutta ja sitä, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus olla lastensa kanssa.

Verouudistuksen valmistelussa uudelleen arvioidaan myös kaikki verotuet. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö verouudistus voisi sisältää uudenlaisia verovähennyksiä. Osana uudistuksen valmistelua onkin syytä arvioida, olisiko lapsivähennyksistä modernin perhepolitiikan välineiksi. Aivan erityisesti on syytä arvioida, olisiko verovähennys toimiva keino auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia perheitä ja samalla purkaa kannustinongelmia. Myös yhteishuoltajuudessa etävanhemman tukeminen vaatii uusia innovaatioita.


Ihminen on mitä hän syö

Valtuuston tuore päätös siirtää Kustaankartanon vanhustenkeskuksen sekä Helsingin päiväkotien ruokahuolto Palmialle aikaansai värikkään keskustelun. Eikä ihme. Ihminen on sitä, mitä hän syö. Siksi ruokahuollon laatu on aivan olennainen asia.

Kuuntelin tarkkaan asiasta eri taholta ilmaistuja huolia. Uudistuksesta on liikkunut harmillisen paljon erheellisiä tietoja ja luuloja. Selväksi kävi, asiasta olisi pitänyt informoida paremmin helsinkiläisiä ja henkilöstöä.

Olennaista on todeta, että keittiöt jatkavat kuten ennenkin, niiden henkilöstö on kaupungin työntekijöitä ja jatkavat samaa työtä. Kyse ei siis ole ulkoistamisesta. Valtuuston päätöksen jälkeen Palmia valmistelee erityisen ruokahuoltokonseptin päiväkodeille yhteistyössä sosiaaliviraston ja ravitsemusalan osaajien kanssa. Vanhusten- ja koulujen ruokahuollosta Palmia on huolehtinut jo aiemmin.

Erityinen huoli on ollut ruuan laadun säilyminen. Sen varmistamiseksi ja kehittämiseksi Kokoomuksen valtuustoryhmä teki useita lisävaateita, jotka valtuusto hyväksyi. Tarkkaan kävimme läpi, miten jatkossakin varmasti voidaan ottaa huomioon erikoisruokavaliot.

Tämän lisäksi erityisesti edellytin, että jatkossa myös kotimaista, lähiruokaa ja luomua olisi entistä enemmän tarjolla. Tämän toivomusponteni valtuusto hyväksyi.

Moni on myös kysynyt, miksi Helsingin jo hyvin toimivia käytäntöjä uudistetaan. Vastaus on se, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa on päättäjien tehtävä miettiä, miten asiat voi tehdä entistä paremmin niin, että voimavaroillamme saadaan enemmän. Jotta päivähoitoa on mahdollista kehittää ja pienentää ryhmäkokoja, kuten ilokseni ja monen vaiheen jälkeen valtuusto linjasi, on meidän tiukassa talouden puristuksessa tehtävä muualla uudistuksia.

Uudistukset, joissa tavoitellaan säästöjä, eivät ole koskaan helppoja, mutta ne ovat välttämättömiä. Helsingin verotulot ovat vähentyneet 10 %. Mielestäni on järkevämpää karsia byrokratiaa ja sujuvoittaa toimintoja, kuin lomauttaa ja karsia palveluja. Se on lasten kannalta oikein ja samoin kaikkein meidän helsinkiläisten.

Helsinki tekee viisaasti, eikä todellakaan leikkaa.  Me Helsingin kokoomuslaiset lupasimme enne kunnallisvaaleja korottaa Helsinki-lisää. Siksi korotimme äskettäin alle 1,5-vuotiaiden lasten kotihoidontukea 45,36 euroa kuukaudessa. Myös yksityisen hoidon lisää korotettiin 290 eurosta peräti 490 euroon kuukaudessa. Nämä korotukset lisäävät aidosti helsinkiläisten perheiden valinnanmahdollisuuksia ja ovat varmasti tervetulleita.
 

Oikein hyvää syksyn alkua toivottaen,
 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja
Helsingin  kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi